Aika katsoa peiliin?

Kyproksella tarvitaan rakentavampaa asenneilmastoa, kirjoittaa Reeta Paakkinen.

Teksti: Reeta Paakkinen

NäkökulmatKreikkaTurkki

Neuvottelut Kyproksen jälleenyhdistymisestä etenevät - kansanäänestys ratkaisusta pidettäneen tänä vuonna.  

Ongelmahan alkoi äärinationalismista. Jouluna 1963 kampanjointi turkkilaisten vähemmistöoikeuksia vastaan ja Kreikkaan liittymisen puolesta kärjistyi väkivaltaisuuksiksi. YK:n rauhanturvaajat saapuivat saarelle seuraavana keväänä. Jaosta pysyvän teki kesän 1974 sota ja Turkin joukkojen asettuminen saaren pohjoisosaan.

Vuonna 2004 YK:n tukema jälleenyhdistymissuunnitelma kaatui kyproksenkreikkalaisten vastustukseen (76 prosenttia). Saaren turkkilaisten enemmistö (65 prosenttia) puolsi yhdistymistä. Tuolloin rajaporttien avautumisesta oli kulunut vain vuosi.

Tällä kertaa kyproslaisilla on takanaan yli vuosikymmen kohtaamisia toistensa kanssa.

Jotta yhteiselo arjessa olisi mahdollista, tarvitaan kuitenkin enemmän yhteistyökykyä ja rakentavampaa asenneilmastoa. Tähän eivät kaksi presidenttiä tai kansalaisjärjestöt yksin kykene. Kansan parissa, mediassa ja ministeriöissä pitää yhtä lailla pyrkiä luomaan Kyprokselle uutta tulevaisuutta.

Osa saaren asukkaista luulee edelleen, ettei heidän itsensä tarvitsisi muuttaa asenteitaan yhteiselon mahdollistamiseksi. Marraskuussa Kyproksen tasavallan, eli kreikkalaisen puolen, opetusministeriö lähetti peruskouluille kirjeen, jossa se kehotti oppilaita osallistumaan koulupäivän aikana mielenosoituksiin saaren turkkilaisvaltion itsenäisyysjulistuksen vuosipäivää vastaan. Pohjoisen turkkilaisvaltiolla ei ole kansainvälisen yhteisön tunnustusta.

Osa mielenosoittajista pahoinpiteli Nikosian eteläpuolella asioineita kyproksenturkkilaisia. Tilanne oli nolo jälleenyhdistymisestä kreikkalaisten puolesta neuvottelevalle presidentti Anastasiadesille, joka esitti pahoittelunsa ja ilmoitti, että tapahtumat tutkitaan.

Ministeriön toiminta oli ristiriidassa neuvottelujen hyvän hengen kanssa. Se olisi voinut helposti astua sivuun mielenosoitusten järjestämisestä, sillä tällä kertaa itsenäisyysjulistuksen todellinen vuosipäivä osui sunnuntaille. Se voisi myös alkaa kanavoimaan nuorison energiaa kohti positiivisia päämääriä: mielenosoitusten järjestäminen tuskin luotsaa heitä kohti yhteiseloa turkkilaisten kanssa.

Yhteistä arkea saarella ei mahdollista se, että kaksi miestä istuu vuoden päivät neuvottelupöydässä. Kyproksella ratkaisuun tarvitaan jokaisen paikallisen sitoutumista myös omissa teoissa ja käytöksessä.  On aika, että jokainen saaren asukas katsoo peiliin ja kysyy itseltään: mitä minä tein tänään sen eteen, että me kaikki eläisimme paremmin, yhdessä tällä saarella huomenna?


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Reeta Paakkisen profiilikuva oranssilla taustalla

Reeta Paakkinen

Reeta on valtiotieteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on opiskellut Kreikan ja Turkin nykyhistoriaa ja politiikkaa King’s College Londonissa ja kansainvälista lakia London School of Economicsissa.