Sana Elmansouri harmaassa jakussa.
Jokainen libyalainen haluaisi lähteä maastaan, ja osa valehtelee tarinansa onnistuakseen, Sana Elmansouri sanoo. Hän vieraili marraskuussa Tampereella.

Libya vajoaa kaaokseen

Libyan konflikti uhkaa muuttua avoimeksi sodaksi. Arabikevään kokeneista maista huonommassa tilassa on vain Syyria.

Teksti: Tuuli OikarinenKuva: Kristiina Lehto

PitkätHätätilaLibya

Libyalaisen Sana Elmansourin kohtaloksi koitui muovipussi.

Elmansourin isä oli tuonut matkoilta tuliaisia muovipussissa, jossa oli Yhdysvaltojen lipun kuva. Oli vuosi 1992, ja Elmansouri 18-vuotias taideopiskelija. Hän kääri muovipussiin maalista likaisia siveltimiä ja lähti yliopistolle.

Tuohon aikaan vallassa oli Libyan itsevaltainen johtaja Muammar Gaddafi, jonka asemiehet tarkkailivat päivittäin myös yliopistoa. Eräänä päivänä he huomasivat Elmansourin USA-kuvioisen muovipussin. Seuraavana päivänä yliopiston seinille ilmestyi kuvia Elmansourista pussi kainalossa. Hän joutui puhutteluun.

Vaikka Yhdysvallat oli Gaddafin vihollinen, muovipussi oli tekosyy puhuttelulle. Oikea syy oli Elmansourin mukaan se, että tarkkailijat olivat kiinnostuneita hänestä, mutta hän ei piitannut lähentely-yrityksistä.

”Se oli kosto, koska he eivät saaneet haluamaansa tyttöä. Jos nämä ihmiset haluavat pilata jonkun elämän, he pystyvät siihen”, Elmansouri sanoo.

Painostus kävi niin ahdistavaksi, että Elmansouri jätti yliopiston, kotinsa ja maansa, ja muutti Englantiin.

Tällaista on elämä, kun hallinnon mielivalta ulottuu kaikkialle. Nykyisin Elmansouri, toimittaja ja aktivisti, asuu Lontoossa.

Puhuttelusta on nyt yli 20 vuotta. Miksi sillä on enää väliä? Gaddafi tapettiin jo vuonna 2011. Libyassa ja maailmalla iloittiin diktatuurin romahtamisesta.

”Mikään ei ole muuttunut”, Elmansouri sanoo.

Se ei ole täysin totta: oikeastaan asiat Libyassa ovat muuttuneet arabikevään jälkeen – huonommaksi. Gaddafin aikana pärjäsi, jos alistui hallinnon tahtoon. Nyt päätyy ammutuksi, jos on väärällä kadulla väärään aikaan.

Libyassa on ollut sisällissota kesästä 2014. Maa on ampaissut kahdessa vuodessa konfliktiherkkyyttä mittaavalla epäonnistuneiden valtioiden listalla sijalta 54 sijalle 25, eli 30 sijaa huonommaksi. Arabikevään kokeneista maista huonommassa tilassa on vain Syyria.
Listaa ylläpitävän Fund For Peace -järjestön mukaan tätä menoa Libya voi hyvinkin vajota Irakin ja Syyrian tielle.

Väkiluvultaan vähän Suomea suuremmassa Libyassa on lähes puoli miljoonaa maan sisäistä pakolaista. YK epäilee sotarikoksia. Kidutus, sieppaukset ja aseellisten joukkojen väärinkäytökset ovat yleisiä. Sen tietää myös Elmansouri.

Kun hän avaa suunsa, paljastuu ylähampaasta puuttuva pala. Se lähti kaksi vuotta sitten libyalaisella lentokentällä. Lentokenttää vartioiva mies huitaisi Elmansouria aseella kasvoihin. Selitykseksi riitti se, ettei Elmansouri pitänyt huivia päässään.

YKon jo pitkään yrittänyt neuvotella maahan rauhaa. Tavoitteena on saada kaksi keskenään taistelevaa hallitusta muodostamaan yhteinen hallitus. Tulokset ovat olleet laihoja.

Miksi Libyan konflikti on niin vaikea ratkaista?

Yksi selitys on se, että sodan osapuolia on enemmän kuin kaksi. Keskenään taistelevilla hallituksilla on liittolaisinaan eri aseellisia ryhmiä, eikä maalla ole virallista armeijaa. Sen lisäksi on alati vahvistuva Isis.

YK:n neuvottelupöydässä istuu kuitenkin vain kaksi hallitusta. Kaikki, joilla valtaa on, eivät ole neuvotteluissa mukana. Se on ongelma, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Wolfgang Mühlberger.

Vaikka sopu hallitusten välille syntyisi, aseryhmille se ei välttämättä kelpaa. Rauha voi jäädä vain paperille. Lehden mennessä painoon ei ollut vielä tietoa, syntyykö rauhansopimus helmikuuhun mennessä.

Elmansourin mukaan länsimaat pystyisivät viemään vallan aseellisilta ryhmittymiltä.

”Heidän, jotka antoivat vallan Libyan johtajien käsiin, pitäisi se myös ottaa pois.” Elmansouri tarkoittaa länsimaita, jotka tukevat Qataria ja Arabiemiirikuntia.

”Länsimaiden pitäisi kieltää näitä maita viemästä aseita Libyaan.”

Aseviennin lopettaminen olisi avain Libyan konfliktin ratkaisuun, myöntää myös Mühlberger. The New York Timesin mukaan Arabiemiraatit on vienyt aseita Libyaan, vaikka se on YK:n aseidenvientikiellossa.

Arabiemiirikuntien lisäksi Libyaa tukevat ainakin Egypti, Qatar, Turkki ja Sudan.

Libya kiinnostaa, koska sillä on Afrikan suurimmat öljyvarat. Niihin myös molemmat maan hallitukset ja Isis haluavat päästä käsiksi. Sisällissodassa ei ole kyse vain ideologioiden taistelusta vaan rahasta.

”Panokset ovat todella korkeat. Ei pidä unohtaa, että Libya on mahdollisesti Afrikan rikkain valtio”, Mühlberger sanoo.

Faktaa Libyan sisällissodasta:

Kuuden miljoonan asukkaan pohjoisafrikkalainen öljyvaltio ajautuu yhä syvemmälle anarkiaan.

Yhteistä armeijaa ei ole, hallituksia on kaksi eikä oikeuslaitokseen voi luottaa. Sellaisissa olosuhteissa on helppo harjoittaa hämäräbisnestä.

Libyasta onkin tullut kansainvälisen ihmissalakuljetuksen keskus. Kyse ei ole vain pakolaisista, joita salakuljettajat sullovat laivoihin Välimeren yli kohti Eurooppaa. Libya välittää myös jihadisteja Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Naapurimaat Tunisia ja Algeria kaavailevat muureja Libyan-vastaisille rajoilleen terroristien pysäyttämiseksi.

Libyan konflikti on ajankohtainen juuri nyt, koska se vahvistaa Isistä ja näkyy Euroopan pakolaiskriisissä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Tuuli Oikarinen