Kiiltävä, krominen aurinkovoimala aavikolla.
Kestävän kehityksen tavoitteista seitsemäs käsittelee kestävän ja edullisen energian saatavuutta. Marokossa avattiin helmikuussa jättimäinen aurinkoenergiavoimala. Kuningaskunnan suunnitelmissa on tuottaa 42 prosenttia sähköstään uusiutuvilla vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä 97 prosenttia maan sähköstä on tuontitavaraa.

17 visiota parempaan maailmaan

Kehityskentällä suuren painoarvon saaneet vuosituhattavoitteet päättyivät viime vuonna ilman sen suurempia fanfaareita. Nyt maailma tähtää yhä korkeammalle, köyhyyden ja nälän poistamiseen kaikkialta.

Teksti: Janne HukkaKuva: Fadel SennaKuvatoimisto: AFP-Lehtikuva

LyhyetKehitysyhteistyö

Vuosituhattavoitteiden tussahtanut loppu on siinä mielessä erikoinen, että kehityspolitiikan johtotähtenä pidetyn ohjelman myötä saatiin paljon aikaan muun muassa lapsikuolleisuuden, äitien terveyden ja sanitaation saralla.

“Tavoitteet toimivat osittain erittäin hyvin ja osittain ei niin hyvin”, arvioi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Juhani Koponen MDG-ohjelman nimellä kulkenutta vuosituhattavoiteohjelmaa.

Etenkin Saharan eteläpuolinen Afrikka kuuluu ohjelman voittajiin: alueen lapsikuolleisuus ja köyhyys laskivat selvästi.

Myös monella muulla tavoiteohjelman alueella nykytilanne on merkittävästi 1990-luvun loppua parempi. Työtä kuitenkin riittää sukupuolten välisen tasa-arvon, taloudellisen eriarvoisuuden ja ympäristön kestävän käytön saralla.

Vuosituhattavoitteiden aika päättyi vuoteen 2015 ja YK:n kehitys- ja ympäristöpolitiikan manttelinperijäksi nousi viime syyskuussa lukkoon lyöty Agenda 2030 – niin kutsuttujen kestävän kehityksen tavoitteiden kunnianhimoinen ja laaja-alainen kansainvälinen ohjelma.

Vaikka vuosituhattavoitteiden tavoitetaso oli jo alun perin korkea, kestävän kehityksen kohdalla se on toisissa sfääreissä.

Maailmanjohtajien syyskuussa allekirjoittamaan sopimukseen kun kuuluu 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta. Vuosituhattavoitteita oli vain kahdeksan.

Suurpiirteiselle listalle on päässyt muun muassa köyhyyden lopettaminen, nälän poistaminen, kestävä energiantuotanto ja ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu –  ihmiskunnan vieminen kestävän kehityksen tielle 15 vuodessa.

Mitä vaikkapa tavalliset suomalaiset tietävät näistä suunnitelmista?

”Vuosituhattavoitteiden pieni näkyvyys on ymmärrettävää, sillä ne koskivat vain kehitysmaita. Monella suomalaisella ei ollut edes tarvetta tietää niistä”, sanoo ulkoministeriön lähetysneuvos Sami Pirkkala.

Tätä ongelmaa ei ole Agenda 2030:n kanssa, sillä kehittyvien maiden tavoin se velvoittaa myös Suomea tarkistamaan omaa kansallista politiikkaansa.

Ohjelman tärkeydestä kansallisella tasolla kertoo, että vastuu toteuttamisesta on siirretty ympäristöministeriöstä valtioneuvoston kansliaan, Pirkkala sanoo.

Ohjelma on myös sisällytetty hallitusohjelmaan. Vaikka Agendan ohjelmatyö on Suomessa vasta suunnitteluvaiheessa, pohjan sen toteuttamiselle luo jo pari vuotta sitten sovittu kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus.

”Nyt yksi keskeinen tavoite onkin yhteiskuntasitoumuksen jalkauttaminen yritysten, hallinnon ja kansalaisjärjestöjen keskuuteen”, Pirkkala sanoo.

Kansalaisyhteiskunnan keskeisin reitti Agendan toimeenpanoon Suomessa on kestävän kehityksen toimikunta, jonka puheenjohtaja on pääministeri Juha Sipilä. Se työskentelee kehityspoliittisen toimikunnan rinnalla. Toimikuntiin kuuluu useita kymmeniä edustajia valtionhallinnosta, yrityssektorilta, yliopistoista ja kansalaisjärjestöistä.

Niiden tehtävä on esittää malleja kestävän yhteiskuntarakenteen, ympäristöpolitiikan ja kehitysyhteistyön pohjaksi.

Toimikunnassa ensimmäistä kauttaan varajäsenenä aloittava Turun yliopiston tutkijan Maria Höyssän mukaan tunnelma ainakin uuden kauden alussa on positiivinen. Ongelmana on sisällön toimeenpano, joka perustuu lopulta vapaaehtoisuuteen.

Toimikunnan työhön pitkään tutustunut, ja muun muassa Kepaa siellä edustanut, Suomen luonnonsuojeluliitossa Jouni Nissinen tunnistaa myös toimikunnan rajat. Kyseessä on foorumi, jolla ei ole valtaa tehdä päätöksiä. Osallistuminen on kuitenkin kansalaisjärjestöille mielekästä.

”Huolimatta toimikunnan koosta, järjestöjen ääni on päässyt esille ja sitä kuunnellaan”, Nissinen sanoo.

Maailman Kuvalehden haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että yhdeksi suurimmista haasteista Agenda 2030:n toteuttamiselle voi nousta sen universaalien visioiden ja toteutuksen välinen kuilu.

Ohjelman konkreettista etenemistä seuraavien indikaattoreiden tarkkaa määrää ei ole vielä sovittu, ja niistä vain kaksi kolmasosaa on mitattavissa tilastotieteellisesti. Toisaalta lukuihin keskittyminen voi ohjata työtä väärille raiteille.

”Indikaattorit itsessään voivat olla hankalia ja niillä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Esimerkiksi vuosituhattavoitteiden kohdalla koulutuksen kehittämiseksi rakennettiin kouluhuoneita, kun tärkein mitattava indikaattori oli koulua käyvien lasten määrä. Samalla laadun valvonta ja opettajien kouluttaminen jäi toissijaiseksi”, Koponen kuvaa.

Toisaalta haasteiden ylitsepääsemättömyys ei ole este, vaan tärkeämpää on globaalin yhteisymmärryksen luominen ja yrittämisen halu, sanoo Koponen.

”Kun puhutaan isoista tavoiteohjelmista, puhutaan myös signaaleista. Tällä viestitään siitä, että on olemassa yhteisymmärrys laivan suunnan kääntämisestä. Tällaiset tavoitteet vievät sitä pari piirua oikeaan suuntaan”, Koponen sanoo.

Jouni Nissinen uskoo, että myös poliittiset realiteetit vaikuttavat Agendan julkisuuskuvaan. Kyseessä on loppujen lopuksi tekninen kehitysinstrumentti.

Fakta: Mikä Agenda 2030?

Agenda 2030 on vuonna 2015 sovittu YK-ohjelma, jonka keskeistä sisältöä ovat 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goals).

Tavoitteisiin kuuluu muun muassa köyhyyden ja nälän poistaminen, ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu ja kaupunkien yhteiskuntarakenteen uusiminen.

Suomessa Agenda 2030 -ohjelman toteutusta koordinoi valtionneuvoston kanslia, suunnittelutyöhön osallistuu Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta sekä kehityspoliittinen toimikunta.

17 tavoitetta verkossa: yk.fi/node/479


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!