Maailmankartta, jossa Thrissur merkitty punaisella pallolla.

Jumalat norsujen selässä

Pooram, Shiva-jumalan juhla Intiassa, huipentuu värikkääseen norsuparaatiin.

Teksti: Katri Simonen

LyhyetKulttuuriIntia

On pooramin, Shiva-jumalan kunniaksi vietettävän festivaalin viimeinen päivä. Olen parin metrin päässä norsurintamasta, Thrissurin kaupungissa Keralassa.

Norsujen silmät melkein peittyvät kultaisten pääkoristeiden alle. Kahlitut töpöjalat liikahtelevat hiukan.
Huhti-toukokuussa viikon kestävän festivaalin 36-tuntinen loppuhuipennus on alkanut edellisenä päivänä.

Televisiosta olemme nähneet, miten elefantit astelivat juhlavasti ulos temppelin korkeasta ovesta. Ympäröivässä väkijoukossa oli vain miehiä. Turisteille oli oma aitauksensa.

Eläinten korvat liehuvat. Kuuntelevatko ne? Väkisinkin. Parisataa puolialastonta miestä soittaa rumpuja, torvia ja symbaaleja. Puuhun kiivennyt mies eläytyy monimutkaisiin rytmeihin ruumiillaan, kuin johtaisi koko orkesteria. Hänen kasvonsa loistavat.

Jokaisen norsun selässä on kolme temppelipoikaa. He pitävät pystyssä punaisia, kultakirjottuja päivänvarjoja.

”Temppelissä jumalan edessä ei kukaan – edes pääministeri – saa olla paita päällä”, seuralaiseni sanoo ja viittaa temppelipoikiin ja soittajiin.

Sadat kädet nousevat väkijoukosta ja lyövät tahtia.

Kutakin norsua ohjailee syöksyhampaasta taluttaen sen mahut, päähoitaja. Elefantin alla, kuin majassa, istuskelee pari poikaa.

Musiikin kiihtyessä aurinkovarjot viikataan ja tilalle työnnetään alhaalta uudet, nyt taivaansinivalkoiset, hopeatäpläiset varjot. Keskimmäinen poika nousee seisomaan ja heilauttaa suorille käsilleen painavat, jakin villasta valmistetut huiskut. Takimmainen poika nostaa ilmaan riikinkukon sulin reunustetut viuhkat. Hän puristaa varpaansa lujasti norsun takalistoon.

Hiki kiiltää poikien iholla ja musiikki huipentuu aurinkovarjorivistön pannessa parastaan. Sitten äänet laantuvat ja pojat istuvat.  

Näin tapahtuu lukemattomia kertoja, ja aina ilmestyy uusi varjosetti.

Eläimet ruokitaan. Näen, miten kätevästi – tai, no, taitavasti – ne ruotivat palmunlehdet kärsällään. Makupaloiksi heitellään meloneja, kurkkua, ananaksia.

Parin tunnin kuluttua rummutus kiihtyy ja varjot kasvavat kaksi-, kolmi-, nelikerroksisiksi. Norsujen päälle kiikutetaan myös sinistä Krishnaa, verenpunaista Kalia, maailmanpuuta, kuunsirppejä ja maailmankaikkeutta tanssivaa Shivaa.

Tasan kello 12: loppu. Norsujen jaloissa olevat kahleet aukaistaan ja isot eläimet ohjataan suihkuun. Hetkessä ne muuttuvat tomuisen krumeluurisista esiintyjistä mustankiiltäviksi ja ylväiksi luontokappaleiksi.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!