Kuubalaisperhe kirkaansinisen talon edessä.
Nuori mies on toisen parturoitavana. Taustalla Kuuban lippu.
“Ne kuubalaiset, jotka lähtivät Miamiin vuosia sitten, eivät koskaan palanneet. Jokin siellä on paremmin”, Julian pohtii parturin tuolissa.
valkoisiin pukeutunut Santeria-uskovainen kirkkaansinisen talon edessä.
Valkoisiin pukeutuneet nuoret tunnustavat Santeria-uskoa, jonka afrikkalaiset orjat toivat saarelle mukanaan 1700-luvulla.
Nuoria vaateostoksilla.
Havannassa merkkivaatteiden kopioita myydään pääosin mustan pörssin markkinoilla, minne ne on salakuljetettu Väli-Amerikasta.
Vihreät strobovalot säihkyvät yökerholla. Taustalla juliste vapaudenpatsaasta.
Perinteisen salsaskenen rinnalle on Havannaan syntynyt eri musiikkityyliejä edustavia yökerhoja, joissa nuoret käyvät aktiivisesti.
Yövahti seisoo Che Guevaraa esittävän taulun vieressä.
Yövahti seisoo ikonisen vallankumoustaistelija Che Guevaran kuvan vieressä työpaikallaan Havannan yössä.
Nuori nainen laulaa hämärässä, sinertävässä huoneessa.
Havannassa sijaitsevan taidetehtaan esiintyjien tulee oman taiteenlajinsa välityksellä osoittaa sitoumusta sosiaaliseen muutokseen.
Iäkäs nainen polttaa paksua sikaria asenteella.
Perinteiset kuubalaiset sikarit eivät ole menettäneet suosiotaan sen koommin paikallisten kuin turistien suussa.
vanhempi mies kerjää kadulla. Ohi kulkee nainen lapsineen.
Kuubalaisilla on mahdollisuus ilmaiseen julkiseen terveydenhuoltoon. Silti köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus näkyvät katukuvassa.
Kolme koulutyttöä istuu kannettavien ääressä.
Koulutytöt käyttävät Internetiä aukiolla, jossa toimii wlan-
yhteys. Netti maksaa kolme euroa tunnilta, mikä on paikallisille paljon.
Nainen pyöräilee sateen jälkeen vanhojen talojen välissä. Hänen kuvansa heijastuu lätäköstä.

Kuuban uudet kuviot

Kommunismin jälkeen avautuvan Kuuban nuoriso tietää, että juuri nyt ei mene hyvin idässä eikä lännessä. Mitä arvoja nuoret valitsevat omakseen?

Teksti: Meeri KoutaniemiTeksti: Minea KoskinenKuvat: Meeri KoutaniemiKuvat: Giorgio Palmera

PitkätDemokratiaKuuba

Turistille Havannan katunäkymä tarjoaa yhä romantisoidun historian, 1950-luvun amerikkalaisia autoja ja haalistuneita Che Guevara -julisteita. Yli 60 vuotta Yhdysvaltojen kauppasaarrossa olleen saarivaltion vanhimmat rakennukset ovat espanjalaisten valloittajien pystyttämiä ja niitä reunustavat sosialistiset betonilähiöt. Havannan ilmassa sekoittuvat pesuaine, pakokaasu, tropiikki, parfyymi ja hiki. Kodit kurottavat kapeille kaduille ja musiikki kutsuu avoimista ikkunoista.

Kuubalaisille sosialismi ja kauppasaarto ovat merkinneet sopeutumista ja kompromisseja. Mutta ei huonoa, ettei jotain hyvääkin. Internetiä on tähän asti käyttänyt vain harva, silti peruskoulun käy lähes jokainen. Toimittaja ei voi puhua maan ongelmista vapaasti, mutta lääkäreitä riittää jopa vientituotteeksi. Lähes kaikesta on pulaa, ja siksi musta pörssi rehottaa virallisen kaupan katvealueilla.

Maaliskuussa Yhdysvaltain presidentti vieraili Kuubassa ensimmäistä kertaa 90 vuoteen. Barack Obama esiintyi saarella rennosti ja itsevarmasti jäykän ja militantin hallinnon keskellä. 84-vuotias Raul Castro joutui puolustusasemiin, kun toimittajat kysyivät poliittisista vangeista.

Obama puhutteli suoraan Kuuban nuorta sukupolvea: ei anneta menneisyyden kahlita, Castroja pitää vallassa enää muodollisuus. Presidentti toi mukanaan Airbnb:n nuoren perustajan kuin kehottaakseen kuubalaisia yrittäjiä ajattelemaan isosti.

Kuuban uusi sukupolvi ei enää ahtaudu mielellään saarronaikaiseen pakkopaitaan. Kuluttamisesta, kapitalismista ja amerikkalaisesta unelmasta haaveilevat nuoret hamuavat merkkivaatteita. Rikkaimmat perustavat yrityksiä. Useimmat pitävät edelleen Kuubaa köyhänä vankilana, joka rajoittaa kansalaisiaan.

Nuorten kritiikki ei kuitenkaan ulotu itse kuubalaisuuteen. Kulttuuri-identiteetistään kuubalaiset ovat ylpeitä.

Vanha sukupolvi nojaa edelleen vallankumouksen ihanteisiin. Vaikka vallankumous synkkeni 1990-luvulla näläksi ja selviytymiseksi, vanha sukupolvi käytti sielunruokanaan sosialistisia arvoja.

Nuorten länsimaalaisen elämän ja vapauden tavoitteluun on tullut kuitenkin särö. Kuuban poikkeuksellisen kouluttautuneesta väestä suurin osa tietää, että Eurooppa kärsii euro- ja pakolaiskriisistä. Kuubalaiset nuoret tiedostavat, että unelma länsimaalaisesta vapaudesta kantaa mukanaan myös kulttuurisen ja henkilökohtaisen rappeutumisen.  

Internetin tulviessa maahan nuoret pyrkivät omaksumaan vaikutteista toimivimmat.  He eivät pelkää pukeutua Niken feikkitossuihin tai Adidaksen lippiksiin, samalla kun he kuuntelevat nöyränä isovanhempiensa kertomusta kuubalaisista arvoista, sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta.  

Castrojen valtaa on suojellut muisto tunkeutujista, mutta se haalistuu hiljalleen. Viholliskuvat osoittautuvat olkiukoiksi ja vapautunut tiedonvälitys paljastaa yhä suuremman kontrastin ulkomaailmaan. Vaikuttaa siltä, että nuorison keskuudessa muhii uudenlainen vallankumous.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Meeri Koutaniemi

Meeri on vapaa valokuvaaja, toimittaja ja elokuvaaja. Hän on italialaisen Echo-kuvatoimiston ja suomalaisen kuvaajakollektiivi 11:n jäsen. Koutaniemi on vuodesta 2007 lähtien kiertänyt kuvaamassa eri puolilla maailmaa, muun muassa Aasiassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa keskittyen ihmisoikeuksiin.

Minea Koskinen