Pieniä apinoita roikkuu verkkohäkistä.

Koe-eläimet turistinähtävyytenä

Rappeutunut tutkimusinstituutti hämmentää matkailijaa Abhasian Suhumissa.

Teksti: Outi SalovaaraKuva: Outi Salovaara

LyhyetMatkailuGeorgia

Aurinko paahtaa Leona-kadulle. Heti Kasvitieteellisen puutarhan ohitettuani päädyn sodan tuhoamalle rautatieasemalle ja vuoren juurelle, jossa paistattelee kyltti: Kokeellisen patologian ja terapian tutkimusinstituutti. Vanha rouva myy porkkanoita ja kaalia pienissä muovipusseissa: ”Ostakaa tästä apinoille syötävää”.

Portaiden kiipeäminen Trapetsija-vuorelle nostaa hien, vaikka tiheä subtrooppinen kasvillisuus suojaa auringolta.

Porrastasanteelta avautuu lumoava näkymä palmujen koristamaan kaupunkiin ja Mustallemerelle. Täältä ei näe, että suuri osa kaupungista on yhä raunioina. 1992-1993 käydyn sodan jälkeen Abhasia julistautui itsenäiseksi Georgiasta. Vain muutama maa, joukossa Venäjä, tunnusti itsenäisyyden.

 

Vuorella saa katsella virttyneissä häkeissä olevia koe-eläinapinoita parin euron pääsylipulla.

1927 perustetussa tutkimuslaitoksen ja turistinähtävyyden sekoituksessa apinoita on käytetty rokotetestauksiin ja infektiotutkimukseen. Niitä on lennätetty avaruuteen. Huhujen mukaan täällä on jopa yritetty risteyttää ihmistä ja apinaa.

Abhasian kuuluessa Neuvostoliittoon ja sen tasavaltaan Georgiaan, oli instituutilla 600 työntekijää. Nyt heitä on vain kolmasosa siitä. immunologisen osaston laboratorion johtaja on syntynyt vuonna 1929.

”Olen ollut täällä töissä 46 vuotta ja aion olla niin kauan kuin pystyn”, eläintenhoitaja Tamara Grigorjan toteaa. Hän saarnaa turisteille, että nämä pitäisivät kameroistaan kiinni.

”Ei sitten pidä itkeä, kun apina nappaa.”

Enimmillään apinoita oli tuhansia, nyt viitisensataa Vuoisen 1992-1993 sodassa nälkäkuolemalta pelastui vain parisataa eläintä. ”Niillä on nyt ruokaa ja lämpöä. Se on tärkeintä”, sanoo eläinteknikko Nina Rudi.

 

Maallikon silmiin apinat näyttävät melko hyvin ruokituilta, hyväkuntoisilta ja pakko-oireettomilta. Työntekijät tekevät parhaansa. Ahtaat ankeat häkit, kuumuudessa leijuva virtsan löyhkä ja yleinen rappio kuitenkin ahdistavat.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!