Paluu uhriksi

"Ihmiskaupan uhrien palauttaminen lähtömaihinsa kielteisen turvapaikkapäätöksen perusteella on vastuutonta."

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatIhmisoikeudetNigeria

"Joskus minun on lähdettävä ulos ennen kuin lapsi nukkuu. Hän kysyy: ’Äiti, minne menet?’ Vastaan: ’Älä huolissasi, äiti tulee pian takaisin.’ Aiemmin yritin vältellä vaarallisia asiakkaita, jotka lyövät ja voivat tappaa, mutta Suomen jälkeen ajat ovat olleet niin huonot, että olen ottanut sellaisiakin.”

Näin kertoo Joy, ihmiskaupan uhriksi joutunut nigerialaisnainen, toimittaja Jeanette Björkqvistin verkkojulkaisu Long Playlle kirjoittamassa artikkelissa Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua.

Nigeriasta Eurooppaan suuntautuva ihmiskauppa on kasvanut viime vuosina niin nopeasti, että Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM puhuu kriisistä. Suurin osa uhreista on kotoisin Edon osavaltiosta, missä ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen köyhyyttä, syrjintää ja nuorten naisten huonoa asemaa. Ihmiskauppaan osallistuu myös terroristijärjestö Boko Haram, joka sieppaa nuoria tyttöjä ja poikia kylistä.

Kuvio menee näin: nuoret tytöt ja naiset joko siepataan tai huijataan työskentelemään Euroopassa, useimmiten Italiassa. Perillä heille kerrotaan, että he ovat velkaa ihmiskauppiaille kymmeniä tuhansia euroja. Työ on seksin myymistä kadulla ja naiset ovat vapaita vasta, kun velka on maksettu.

Naisia määrää madame, joka on usein itse alun perin ihmiskaupan uhri. Raiskaukset, raaka väkivalta, sitominen ja huoneeseen sulkeminen ovat tavallisia keinoja kontrolloida naisia. Lisäksi naisia kontrolloidaan voodoon, paikallisella kielellä jujun, avulla. Juju-seremonioissa naiset saadaan uskomaan, että henget kostavat heidän perheilleen, mikäli he eivät maksa velkaansa.

IOM:n mukaan eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ongelma on, että se ei tunnista ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden nigerialaisnaisten tilannetta. Sen sijaan, että uhrit pääsisivät suoraan auttamisjärjestelmän piiriin, heidät sijoitetaan vastaanottokeskuksiin muiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Ihmiskauppiaat hakevat naiset, joista monet ovat alaikäisiä, suoraan vastaanottokeskuksista.

Myöskään Suomen Maahanmuuttovirasto ei tilastoissaan erottele ihmiskaupan uhreja muista turvapaikanhakijoista. Siksi Maahanmuuttovirastossa ei tiedetä, kuinka monta ihmiskaupan uhria täältä on käännytetty. Se on hyytävää.

Björkqvist kävi läpi 25 nigerialaisnaisia koskenutta salaista turvapaikkapäätöstä, jotka oli tehty vuosina 2014-2016. Suurin osa päätöksistä oli kielteisiä. Osa naisista käännytettiin takaisin Nigeriaan, osa Dublin-sopimuksen perusteella Italiaan.

Molemmissa tilanteissa Suomi siis käännytti naiset suoraan heitä vainoavan ihmiskauppiaiden verkoston luo. Yksi näistä naisista on Joy. Hän viettää päivät pienten lastensa kanssa tuttavan asunnossa, yöt kadulla myymässä seksiä, ja nukkuu jossain välissä junassa.

Ihmiskauppa perustuu siihen, että uhrin ihmisarvo riistetään ja häntä voi kohdella miten tahansa. Suomen Maahanmuuttoviraston toiminnan pitäisi perustua lakiin ja Suomen ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin. Ne edellyttävät uhrien suojelua ja huolehtimista siitä, etteivät käännytetyt ihmiset joudu uudestaan ihmiskaupan uhreiksi.

Maahanmuuttovirasto, hei. Hävetkää.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.