Artikkelikuva

Hyvän moottoripyöräjengiläisen majatalo

Ukrainalainen Oleh Nasagyk on kristillisen moottoripyöräkerhon kaikkien aikojen nuorin jäsen. Hän rakensi ilman varoja vanhaan autotalliin leipomon ja majatalon, jossa hän tarjoaa ilmaiseksi vuoteen ja leipää.

Marraskuisessa sumussa, pimeän ja ränsistyneen varastoalueen edessä seisoo moottoripyörä. Narisevan metallioven takaa ilmestyy hymyilevä mies, joka kutsuu tulijan peremmälle. Oleh Nasagyk, 22, on rakentanut Pilgrim-nimsen majatalon autotalliin. Olemme Zhytomyrin kaupungin keskustassa, parisadan kilometrin päässä Kiovasta.

”Kaikki alkoi siitä, kun eräänä iltana Max-niminen mies tarjosi autokyydin äidilleni. Hän oli God’s Squadin eli CMC:n jäsen”, Nasagyk sanoo ja esittelee majatalonsa design-keittiötä, jonka hän on rakentanut kierrätyspuusta.

Nasagyk eli aiemmin hurjaa elämää – yhtä motoristin stereotypiaa – johon kuuluivat muun muassa päihteet.

”16-vuotiaana olin klubin hang around -jäsen ja kuusi vuotta myöhemmin yksi sen varsinaisista jäsenistä. Siinä välissä puuhailin monenmoista: siivosin vessoja, luuttusin lattioita, tein ruumiillista työtä”, myöhemmin uskoon tullut Nasagyk kertoo.

 

Monilla God’s Squadin jäsenillä on raju tausta: he ovat todellisia miehiä, Nasagyk kertoo. He elävät terveellisesti, rakastavat ja kunnioittavat vaimoaan ja lapsiaan. Myös Suomessa toimii God’s Squad.

Nasagyk esittelee pienen majatalonsa tiloja. Jokainen autotallin toiseen kerrokseen rakennettu soppi on uniikki. Kaapit ja esimerkiksi vessanpöntön kansi on tehty luonnonpuusta.

Majatalo on avoin kaikille uskontokunnille, myös uskonnottomille matkalaisille.

”Kun tulin uskoon, tiesin rämän autotalin olevan oikea kohde. Minulla ei ollut rahaa, apua tai suunnitelmaa. Rakentamisen aikana sain vielä keuhkokuumeen”, Nasagyk muistelee kiihkeää luomisvimmaansa.

Mies tarjoaa itse leipomaansa herkullista leipää ja luononhunajaa. Muutama ropo tipahtaa pyytämättä lahjoituslippaaseen. Nasagyk johdattaa autotallin alakertaan, jossa hän leipoo leipänsä. Paikalliset ruisjauhot jauhetaan samalla tekniikalla kuin kolmesataa vuotta sitten. Tosin nyt myllynkiviä pyörittää sähkömoottori.

”Leivässä ei käytetä hiivaa ja siihen lisätään hieman humalaa”, Nasagyk hypistelee seinällä kuivaavaa humalakasvia.

 

Lepopaikka ei ole kuitenkaan humaltumista varten. Tupakoida saa, mutta ei sisällä.

”Haluatko nähdä myös God’s Garage -kirkon?”, Nasagyk kysyy.

Hän pukee liivinsä ja vie viereiseen autotaliin, joka on kirkko. Kirkossa on baaritiski vettä ja alkoholittomia juomia varten, metallivanteista tehtyjä jakkaroita, sohvia ja lava. Pastori ja nuoret harjoittelevat metallista sunnuntai jumalanpalvelusta. Paikka on avoin laitapuolenkulkijoille nationalisteista punkkareihin. Osa tulee soittamaan ja osa valmistamaan ruokaa. Yläkerrassa on kahdenkymmenen hengen majoitustilat.

”Majataloni on motoristeille, liftareille, kriisissä oleville ihmisille, pyhiinvaeltajille – todellisille matkalaisille. Osaan kyllä erottaa, kuka on sitä oikeasti, kunhan tulija ensin soittaa tai ottaa yhteyttä esimerkiksi Facebookin kautta”, Nasagyk sanoo.

Lopuksi hän halaa, tarjoaa yhteystietojaan ja toivottaa tervetulleeksi kaikki, jotka haluavat tukea majataloa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!