William Erupe esittelee silmien kohokuviota Keniassa
Entisen heimosoturi William Erupen silmiä ympäröivä kohokuvio kertoo hänen saavutuksistaan. ”Se tarkoittaa, että olen tappanut naapuriheimon vihollisen, terroristin", Erupe sanoo.

Entinen heimosoturi: "Rauha muutti elämäni"

Pohjois-Kenian turkana- ja pokot-heimojen historia on verinen. William Erupen silmiä ympäröivä kohokuvio muistuttaa menneistä taisteluista. Se on sankarin leima, merkki siitä, että on tappanut vihollisen.

Teksti: Ida KannistoKuva: Senni Luttinen

LyhyetRauhaKenia

Tummalla iholla näkyy silmiä ympäröivä kohokuvio, sankarin leima. Se kertoo entisen heimosoturin William Erupen saavutuksista ja on ennen kaikkea ylpeyden aihe.

"Se tarkoittaa, että olen tappanut naapuriheimon vihollisen, terroristin", Erupe selittää.

Rauhallinen mies kantaa sisällään raskasta historiaa.

Pohjois-Kenian turkana- ja pokot-heimojen välillä vallitsee rauha, mutta historia on verinen ja täynnä tarinoita vihollisheimon kanssa käydyistä konflikteista.

Yhteenotot aiheutuivat epätoivosta, jota lietsoo armoton kuivuus. Yli neljänkymmenen celsiusasteen lämpötilassa on jatkuva pula ruuasta ja puhtaasta juomavedestä.

Heimojen väliset varkaudet ja ryöstöt kärjistyivät aikaisemmin ajoittain tapoiksi. Koston kierrettä oli vaikea päättää.

Väkivaltaisesta historiasta muistuttaa jopa kylän nimi Kaakong, joka viittaa silmään. Nimi on peräisin tarinasta, jonka mukaan kahden miehen tappelun seurauksena toinen menetti silmänsä.

Turkana-heimoon kuuluva Erupe toivoo väkivaltaisuuksien jäävän vain tarinoihin.

"Rauha ei ole yhden ihmisen intohimo, vaan se kuuluu kaikkien toiveisiin."

 

Levottomuuksien aikana kaikki 15 vuotta täyttäneet pojat valitsevat soturin uran.  Erupen ura on päättynyt, vaikka uusi konflikti joskus tulisikin.

Rauha on muuttanut Erupen elämän. Elannon hankkiminen on vihdoin mahdollista. Karja voi vapaasti lisääntyä, eikä pitkään jatkunut nälänhätä enää vaivaa yhteisöä.

Kaksi vuotta jatkunut tilanne on antanut miehille mahdollisuuden keskittyä perheisiinsä. Enää heidän ei tarvitse asua luonnossa kuukausia kerrallaan, kuten soturiaikana.

 

Muistot taisteluista näkyvät Erupen kehossa luodinjälkinä. Konflikteista kotikylään palatessaan soturit korjasivat kolhuja rituaalien avulla.

Taisteluissa haavoittuneet ja verta menettäneet miehet joivat eläinten verta vahvistuakseen. Sen jälkeen he viettivät viikon vuoteissaan.

"Sairaalaa ei konfliktien aikana ollut, mutta söimme parantavia yrttejä", Erupe selittää.

Uransa päättäville sotureille on heimossa perinne, jonka avulla korjataan taisteluista aiheutuneita henkisiä vammoja. Erupen mukaan kastejuhlassa miehet auttavat toisiaan karkottamaan menneet ja jatkamaan eteenpäin.

Perinnettä varten heimo teurastaa lehmiä, joiden vatsat viilletään auki. Kuolleen eläimen sisältä poistetaan suolet, joiden sisältämää ulostetta miehet valelevat toisiinsa.

Lika poistetaan hieromalla päälle hiekkaa. Seremonia antaa mahdollisuuden uuteen, menneistä synneistä vapaaseen elämään.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Ida Kannisto