Kuvassa Juha-Erkki Mäntyniemi

Rajoja rikkova insinööri johtaa pian kehitysjärjestökenttää

Kepan ja Kehyksen muodostaman uuden kattojärjestön tuore toiminnanjohtaja Juha-Erkki Mäntyniemi, 51, on purjehtimisesta pitävä insinööri, kissaihminen ja entinen koti-isä.

Teksti: Sanna RaKuva: Vessi Hämäläinen

LyhyetJärjestötoiminta

Mies voi lähteä Alajärveltä, mutta Alajärvi ei lähde miehestä.  
Kyllä se näin on. Etelä-Pohjanmaa ei lähde miehestä.  

Sinulla on visio.  
Kyllä on! Toivoisin, että kehitysyhteistyöjärjestöjen valtava potentiaali pystyttäisiin hyödyntämään aivan eri tasolla järjestöjen, julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä. Kansalaisyhteiskunnan potentiaalia ei ole vielä käytetty siinä määrin, missä pystyttäisiin.  

Yrityskulttuuri sopii hyvin kehitysyhteistyöhön.  
Osittain. Yritysmäinen, ammattimainen tekemisen meininki sopii yhtä lailla yrityksille kuin kehitysyhteistyöhön – jos puhutaan kulttuurista.  

Kattojärjestön pomon homma on lasten leikkiä.  
Ei ole. Eteen tulee varmasti paljon toiveita, koska jäsenkunta on niin moninainen. Kattojärjestön viestin ja lisäarvon kirkastaminen on haaste.  

Kehitysyhteistyössä ja globaalikasvatuksessa tarvitaan järjestöjä enemmän kuin koskaan.
Ilman muuta tarvitaan. Vaikka on paljon edistystä, haasteet ovat valtavat. Globaali kehitys ei onnistu keneltäkään yksin. Siihen tarvitaan yhä enemmän  kumppanuuksia, joiden myötä tarpeet, osaaminen ja resurssit saadaan kohtaamaan työn tuloksellisuuden maksimoimiseksi.

Kestävä kehitys on mottosi.  
Kyllä se on. Tämä on yksi syy, miksi kiinnostuin tästä työstä, ja miksi hakeuduin yrityspuolella kestävän kehityksen pariin. Omassa elämässäni se näkyy perinteisesti eli energiaa säästämällä ja kierrättämällä. Olemme perheessämme vähentäneet lihansyöntiä. Se on myös makunautintojen monipuolistamista. Koko perhe on huomannut, että kasvisruuasta tulee hyvä olo.

Lapsilukusi on täynnä.
On! Uusperheeseemme kuuluu viisi lasta ja kaksi heistä asuu vielä kotona. Lapsenlapsia on kolme. Ja sitten on vielä Mökö-kissa.  

Koti-isyys on aliarvostettua.  
Se on alihyödynnettyä. Olin itse vuoden vanhempainvapaalla ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen, ja se oli hienoa aikaa. Kannustan isiä olemaan kotona, jos vain mahdollista.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!