Kaikki syntyvät tasa-arvoisina, mikäli liberaalin demokratian tarinaan on uskominen. Todellisuudessa näin ei ole, vaan kansalaisuus perustuu osan ihmisistä ulossulkemiseen. Voiko ihmisten liike olla kapina poissulkevaa kansalaisuutta vastaan?
Viime aikoina huomiota ovat saaneet Latinalaisesta Amerikasta tulevien siirtolaisten “ihmiskaravaanit”, siirtolaislasten erottaminen perheistään USA:n rajalla ja epäinhimillisiksi kuvatut olot rajoille rakennetuissa keskuksissa. Ihmiset Guatemalasta, Hondurasista, El Salvadorista ja muista Latinalaisen Amerikan maista kulkevat usein matkaa varten otettu velkataakka niskassaan USA:han, jonka maabrändi lupailee “unelmista tulevan totta”. Lisäksi syntyy karavaaneja, joista ei kuule uutisissa: äidit kulkevat karavaaneissa läpi usean maan etsien USA:han matkalla olevia, kadonneita lapsiaan.
Kun media uutisoi karavaaneista amerikkalaista demokratiaa uhkaavana ihmisjoukkona, mutta jättää äitien karavaanit mainitsematta, se määrittää surtavien ja ei-surtavien rajan. Surtavuuden manipulointi ei kerro, että USA-brändi houkuttelee siirtolaisia liberaalin kapitalismin halvaksi työvoimaksi. Antropologi Nicholas De Genovan mukaan USA:n tehtaissa laittomuutta katsotaan sormien läpi, sillä halpa ja laiton työvoima mahdollistaa siirtolaisten hyväksikäytön sekä tuotantokulujen polkemisen ja kuluttajille tarjotun halvan hinnan, joka on yrityksille toivottavaa.
Karavaaneja määrittävät samat tekijät, jotka ovat näkyneet Latinalaisessa Amerikassa viime vuosisadan aikana tapahtuneissa massamuutoissa maalta kaupunkeihin. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin yllyttämät rakenteelliset muutokset lisäsivät hökkelikylien ilmestymistä suurten kaupunkien lähelle maanvaltauksen kautta. Maanvaltaus tehdään organisoiduissa ryhmissä asuttamattomalle maalle.
Valtaajat tekevät yhteistyötä eri instituutioiden kanssa taatakseen sähkön ja veden saatavuuden, ja valtaus on usein valtion kannustamaa. Ilmiön maailmanlaajuisuus inspiroi kaupunkitutkija Mike Davisin nimeämään maapallomme ‘slummien planeetaksi’. Sanat ‘hökkelikylä’ ja ‘slummi’ kuvaavat paikkaa, jossa on puutteellinen infrastruktuuri. Niihin liitetyt stigmatisoivat, usein kuvitteelliset sosiaaliset ongelmat saavat enemmän huomiota kuin kansalaisuuden fiktiivinen ja joustava, kapitalismille perustuva olemus – kuten karavaanienkin tapauksessa.
Valtavirran puheessa ei vielä ole löydetty sopivaa kieltä kuvaamaan kapitalismin luomaa laittomuuden dynamiikkaa, joka vastoin tarkoitusta luo yhä enemmän laittomuutta. Tutkimukseni lähellä Perun pääkaupunkia Limaa osoitti, että maat olivat vailla laillista omistajaa pelon vuoksi: että vain maamarkkinoilla taitavasti itselleen maata hankkivat henkilöt hyötyisivät maan laillistamisesta. Tämä ei estänyt maanvaltausta, sillä muuttoliikkeen aiheuttama liikehdintä muovaa kansallista tarinaa kaikille kuuluvaksi vastustaen poissulkemista. Brasilian Sao Paulossa maanvaltausta tutkineen antropologi James Holstonin mukaan maanvaltaamisella brasilialaiset ovat pystyneet muuttamaan kapitalismin luomaa eriarvoistavaa kansalaisuutta, tehden kansalaisuudestaan ‘kapinallista’ ja tasa-arvoisempaa.
Karavaaneja ja hökkelikyliä yhdistävä kapinallisuus kertoo kansalaisuuden olevan alati muutoksessa. Se vastustaa liberaalin valtion tasa-arvon rajallisuutta.
Luettavaa:
-
Davis, M. 2007 Planet of slums London, New York: Verso
De Genova, N. 2005 Working the boundaries: race, space and “illegality” in Mexican Chicago Durham, London: Duke University Press
Gatehouse, T. 2019 Voices of Latin America Warwickshire: Practical Action Publishing
Holston, J. 2008 Insurgent citizenship: disjunctions of democracy and modernity in Brazil
Immonen, J. 2019 “Ephemeral Landscapes: contrasting moralities in a city of sand” Lounela, A., Berglund E. & T. Kallinen 2019 Dwelling in Political Landscapes: Contemporary Anthropological Perspectives Helsinki: SKS Studia Fennica
Toukolehto, S. 2019 Suremisen arvoinen Notre Dame (AntroBlogi)