Leo Stranius puistossa
Leo Straniuksen ilmastoesikuviin kuuluvat muun muuassa Greta Thunberg ja Pentti Linkola. "Ihailen myös Mari Pantsarin kaltaisia ihmisiä, jotka hallitsevat hienosti Twitterin ilmastokeskustelua."

Ekoisi Leo Stranius uskoo tulevaisuuteen

Leo Stranius, 45, on ilmastovaikuttaja, kaupunginvaltuutettu ja isä, jonka mielestä ilmastonmuutoksesta pitää alkaa kertoa lapsille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Teksti: Ruut TolonenKuva: Markus Sommers

PitkätKansalaisyhteiskuntaKoulutus ja kasvatusKestävä tuotanto ja kulutusLapset ja nuorisoIlmastonmuutosIlmastopolitiikka

1. Omaelämäkertasi Ekoistin muistelmat ilmestyi juuri. Mikä on suurin saavutuksesi tähän mennessä?

Vuonna 2011 hallitusohjelmaan saatu hiilineutraaliustavoite, Ilmastolaki-kampanja, ympäristöministeriön pelastaminen 2015, vegaaniruoka Helsingin päiväkoteihin, turkistarhauksen lopettamista vaatinut ja ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn päätynyt kansalaisaloite, lihaton lokakuu… Muun muassa näitä olen ollut edistämässä yhdessä muiden kanssa.

Olen saanut olla mukana siinä kulttuurinmuutoksessa, jossa ympäristö- ja ilmastoasioista on tullut politiikan teon kovaa ydintä. Sen osana talvipyöräily, veganismi ja muut arjen ilmastovalinnat ovat nousseet trendiksi. Olen ollut tuomassa niitä julkiseen keskusteluun. 

2. Lapsuutesi oli vähäosainen ja ajoin turvaton. Kuinka se on vaikuttanut sinuun?

Asuin isovanhempieni luona ja opin heiltä, että vaikka itsellä olisi kuinka vähän, aina on varaa auttaa muita. He majoittivat vaatimattomassa kodissaan kulkureita, kerjäläisiä ja romaneja. Johonkuhun toiseen se, että on joutunut kasvamaan pitkälti yksin, olisi vaikuttanut toisella tavalla, mutta minulle taustani on luonut vahvan itsetunnon. Luotan siihen, että elämä kantaa ja jos jotain haluaa, sen voi saada.

3. Sinulla on kaksi lasta. Pohditko lastenhankintaasi ilmastonäkökulmasta?

Kipuilin asian kanssa vuosia. Olimme puolisoni kanssa pitkään adoptioprosessissa. Ajattelimme, ettemme halua biologisia lapsia, koska maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä.

Luovuimme adoptioaikeesta kuitenkin siksi, että koimme vievämme paikan niiltä, joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta muulla tavalla.

Lapset aiheuttavat elämällään ja toiminnallaan päästöjä, joten tässä kysymyksessä olen jossain määrin luopunut ympäristöarvoista. Olenhan itsekkäästi halunnut kokea vanhemmuuden – vieläpä kahteen kertaan. 

4. Kirjoitit aikanaan Ekoisi-blogia. Mitkä ovat tärkeimmät kasvatusperiaatteesi?

Eniten kasvatusta ohjaa ajatus elämän ja ympäristön kunnioituksesta ja luonnon itseisarvosta. Käytännössä tämä tulee kotonamme esiin joka asiassa: mitä syödään, miten kuljetaan, mistä puhutaan. Tarkastelen kaikkia valintojani ympäristö- ja ilmastonäkökulmasta. Olisi absurdia esimerkiksi ajatella, että vaikka muu perhe on vegaaneja, lapselle tehtäisi jotain muuta ruokaa. 

 

”Greta Thunberg on näyttänyt että tarvitaan tekoja ja toimintaa, ja toivo seuraa niiden perässä.”

 

5. Tarvitseeko lasten tietää ilmastonmuutoksesta?

Ehdottomasti. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös lasten elämässä, joten ymmärrystä aiheesta pitää alkaa kasvattaa niin varhain kuin mahdollista. Kääntöpuolena on se, miten asian osaa sanoittaa niin, ettei ilmastokriisin ratkaisu ole lasten vastuulla.

6. Ilmastonmuutoksen torjunta on ensisijaisesti päättäjien tehtävä, mutta mitä kansalaisilta voi vaatia?

Vaadin itseltäni tosi paljon, mutta en odota, että muut tekevät samoin. Tosiasia silti on, että hätätila on niin suuri, että kaikilta pitää vaatia kaikkea. Emme voi ajautua vastuunpakoilun kehään, jossa yksilöt siirtävät vastuun poliitikoille ja poliitikot yrityksille, jotka taas sanovat, että ne toimivat niin kuin kuluttajat haluavat. Viime kädessä muutos lähtee aina yksittäisistä ihmisistä.

7. Elät ilmastosyistä niukasti ja kurinalaisesti. Kuinka hemmottelet itseäsi?

Leikkimällä lasten kanssa sekä juosten, pyöräillen ja uiden. Niiden avulla rentoudun ja palaudun. Paheeni on laadukas teknologia kuten älykello, älysormus, tietokoneet ja puhelimet. On kiinnostavaa seurata ja mitata elämääni niiden avulla.

8. Voiko ilmastoahdistus mennä liian pitkälle?

Voi, helposti. Itse saatan esimerkiksi kokea huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi haluaa muoviin pakatun tikkarin, vaikka kyseessä on pieni asia. 

Eniten ahdistaa kuitenkin se, että nykymenolla meiltä loppuu aika kesken. Mutta olen oppinut Jari Sarasvuolta, että toivottomuus on moraalitonta. Greta Thunberg on puolestaan näyttänyt, että tarvitaan tekoja ja toimintaa, ja toivo seuraa niiden perässä.

9. Olet tehnyt sekä palkka- että vapaaehtoistyötä järjestöissä. Mikä on järjestöjen vahvuus?

Arvopohjainen, intohimoinen työ ja riippumattomuus. Järjestöissä tehdään asioita täydestä sydämestä, ja motiivi on kirkas ja kiistaton. Siirryin juuri töihin yritysmaailmaan, koska siellä tarvitaan välittömiä muutoksia, mutta jatkan varmasti järjestöissä toimimista. 

10. Mitä odotat tulevilta vuosikymmeniltä? 

Olen optimisti ja näen tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Luottavaisuuttani nakertaa silti ilmastotieteen tuoma tieto siitä, miten nopeasti meidän pitää tehdä valtavia muutoksia.

Vahva odotukseni on, että sitten kun olen työni tehnyt, siirrymme sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja kansalaistoiminta kukoistaa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!