Demokratiaa on puolustettava

Jos haluamme pitää liberaalin demokratian hengissä, meidän on puolustettava sitä yhdessä yli kansallisten ja puoluerajojen, kirjoittaa kirjailija ja dokumentaristi Elina Hirvonen.

Teksti: Elina Hirvonen

NäkökulmatDemokratia

Toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti kesäkuussa hienossa esseessään kesäkuun Helsingin Sanomissa demokratian puolustamisesta: "Meidän liberaalin demokratian kannattajien kannattaa pitää joukkomme kasassa. Jos vapauteen perustuvaa elämäntapaamme ei onnistuta puolustamaan, edessä on vain huonoja vaihtoehtoja”.

Kyllä, kyllä, ajattelin. Haluan puolustaa! Mutta missä ja miten?

Liberaalin demokratian ytimessä on ajatus jokaisen yksilön oikeuksien ja vapauksien suojaamisesta. Vaikka se ei ole toteutunut missään täydellisesti, maailmanhistoriasta ei löydy yhtään rauhan, ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin kannalta parempaa vaihtoehtoa. Silti juuri tämä järjestelmä on kriisissä, ja monet puhuvat sen kuolemasta. 

Ajatuspaja Freedom Housen poliittisia oikeuksia ja vapauksia mittaavan Freedom in the World -raportin mukaan kansalaisten vapaudet ja oikeudet ovat viimeisten kolmentoista vuoden aikana kaventuneet jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Autoritääriset valtiot ovat muuttuneet tiukemmiksi, ja osa perinteisistä demokratioista on muuttunut autoritäärisemmiksi.

Kiinan taloudellinen menestys on romuttanut ajatuksen siitä, että kansalaisvapauksien kunnioittaminen ja talouden kasvu etenisivät rinnakkain. Monet Afrikan maat, joille länsimaiden puheet ihmisoikeuksista ja demokratiasta ovat kolonialismin historian valossa vaikuttaneet aina tekopyhiltä, pitävät nyt Kiinaa esimerkkinään. 

Samaan aikaan eri puolilla maailmaa populistit käyttävät liberaalin demokratian keinoja noustakseen valtaan, ja valtaan noustuaan pyrkivät romuttamaan kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia suojaavaa järjestelmää. Kehitys on samankaltaista maantieteellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti erilaisissa maissa, Unkarista Turkkiin, Yhdysvaltoihin ja Venezuelaan.

Muutokselle on useita, riittämättömiä ja keskenään ristiriitaisia selityksiä. Mutta yksi asia on varma: jos haluamme pitää liberaalin demokratian hengissä, sitä on puolustettava entistä sitkeämmin, tehokkaammin ja strategisemmin. Mutta mitä se tarkoittaa? Missä liberaalia demokratiaa voi puolustaa, ja miten se pitäisi tehdä?

Puolalainen oikeustieteen professori Wojciech Sadurski antaa keväällä julkaistussa esseessään konkreettisia ehdotuksia: liberaalin demokratian kannattajien on pystyttävä toimimaan yhdessä, kansallisten ja puoluerajojen yli. Meidän on löydettävä autoritäärisissä yhteiskunnissa toimivat demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavat voimat ja tuettava niitä. Ja meidän on tehtävä töitä sen eteen, että liberaali demokratia täyttää lupauksensa entistä paremmin. 

Kriisi ei johdu siitä, että liberaali demokratia olisi mennyt liian pitkälle, vaan siitä, että se ei ole toteutunut riittävän hyvin. 

Vastaus liberaalin demokratian kriisiin ei voi olla näköalaton pessimismi vaan yhteinen, sitkeämpi pyrkimys rakentaa yhteiskuntia, joissa lupaus jokaisen ihmisen arvon, oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta todella toteutuu.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Elina Hirvonen

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2017 Hirvonen ohjasi dokumentin Kiehumispiste, jossa hän käsitteli Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa.