Khardiata Sambe nauttii vauhdin hurmasta kotikaupunkinsa Dakarin vesissä.
Khardiata Sambe nauttii vauhdin hurmasta kotikaupunkinsa Dakarin vesissä.

Surffaten kohti tasa-arvoa

Khardiata Sambe karkasi pikkutyttönä salaa ikkunan kautta surffaamaan. Nyt hän auttaa muita naisia lainelautojen päälle Senegalissa.

Teksti: Anna AnundiKuva: Giovanni Astorino

PitkätKulttuuriNaisetSenegal
Surffareiden suosiossa olevan Ngor Right -nimisen aallon voi nähdä kalastajakylän pienestä venerannasta.
Surffareiden suosiossa olevan Ngor Right -nimisen aallon voi nähdä kalastajakylän pienestä venerannasta. Kuva: Giovanni Astorino

Hiekkaisten kujien labyrintissa kaikuu moskeijan tornista kantautuva rukouskutsu. Sävelmä rytmittää kylän elämää päivästä toiseen. Kalan tuoksu on vallannut ympäristön, jossa lapset pelaavat marmorikuulilla kanojen ja vuohien keskellä. Miehet levittävät persialaiset mattonsa ja valmistautuvat rukoukseen pesemällä kasvonsa, kätensä ja jalkansa.

Khardiata Sambe asuu Ngorin kalastajakylässä, joka kuuluu Senegalin pääkaupunkiin Dakariin. Syntymästään asti nyt parikymppinen nainen on elänyt meren äärellä, mutta joutunut aina jäämään rannalle, kun puusta rakennetut kalastajaveneet, piroguet, ovat suunnanneet ulapalle. Muslimivaltiossa tehtävät jakautuvat naisten ja miesten kesken, eikä naisen paikka ole merellä. Vain miehet kalastavat. Naisten rooli on kotitöiden ohessa myydä kalasaalis torilla.

Merestä on kuitenkin tullut Khardiatan intohimo. Vastoin yhteisönsä normeja teini-ikäinen Khardiata, ystävien kesken Khadjou, seurasi veljiään ja setäänsä aaltoihin. Yhdessä serkkutyttönsä Astoun kanssa he alkoivat harjoitella lainelautailua sukulaismiesten opastuksella. Harjoittelupaikka löytyi suoraan perheen kodin takapihalta, joten surffaamaan pääsi nopeasti.

Aalto, jota kutsutaan nimellä Ngor Right, murtuu kylän edustalla sijaitsevan Ngor-saaren kärjessä sijaitsevalle riutalle. Khadjoun kodista on sinne suora näkymä. Paikka saavutti kansainvälistä mainetta jo 1960-luvulla, kun se oli mukana vuonna 1966 julkaistussa ikonisessa surffielokuvassa Endless Summer, jossa amerikkalaissurffarit kiertävät ympäri maailmaa. 

Lajin paikalliset pioneerit aloittivat imitoimalla ulkomaisia turisteja 1980-luvulla. Kalastajakylien asukit seurasivat outoa toimintaa uteliaasti ja tarkasti. Onnekkaat pääsivät harjoittelemaan turistien jättämillä laudoilla ja harrastuksen suosio alkoi hiljalleen kasvaa. Välineiden hinnat ovat kuitenkin korkealla, minkä vuoksi kaikilla ei ole mahdollista aloittaa harrastusta. Useat paikalliset surffaajat työskentelevät surffikouluissa ja lainaavat laudat työpaikalta tai ystäviltään. Lapset leikkivät rannalla rikkoutuneiden lautojen palasilla.

Meren voimasta ja aallon nopeudesta vaikuttunut Khadjou kehittyi surffauksessa hurjaa vauhtia. Laji imaisi hänet mukaansa. Khadjou nautti joka hetkestä merellä.

Myöhemmin tiiviissä kyläyhteisössä alkoi herätä epäilyjä siitä, onko nuorten tyttöjen sopivaa surffata. Negatiiviset puheet tyttöjen epätavallisesta harrastuksesta kantautuivat äitien korviin ja aiheuttivat ristiriitoja perheessä.

”Muut suhtautuivat epäillen, mutta isoäitini uskoi minuun ja kannusti jatkamaan”, Khadjou sanoo.

Vanhempien mielestä uhkarohkea laji ei sopinut tytöille. Heidän mielestään Khadjoun olisi pitänyt lopettaa surffaaminen saman tien. Khadjou vastusti vanhempiaan ja karkasi salaa ikkunan kautta surffaamaan. Suuren riidan päätteeksi hän kuitenkin antoi periksi, samoin kuin Astou-serkku.

”Surin kohtaloani päivittäin, ja kaipasin aaltojen villiä voimaa. Luulin, etten enää koskaan saisi astua laudalle.”

 

Vanhempien mielestä uhkarohkea laji ei sopinut tytöille.

 

Nainen surffilauta kainalossa Dakarissa
Paikallinen nainen surffilauta kainalossa on harvinainen näky Dakarissa. Kuva: Giovanni Astorino
Khardiata Sambe sinisessä makossa sohvalla
Khardiata Sambe on löytänyt tasapainon perinteisen senegalilaisen naisen ja modernin surffaajan välille. Kuva: Giovanni Astorino

Sitten kohtalo astui peliin. Italialainen Marta Imarisio ja hänen senegalilainen aviomiehensä Aziz Kane olivat perustaneet Dakariin surffikoulun, johon he etsivät uutta työntekijää. Kuultuaan eräältä työntekijältään Ngorissa asuvasta surffaajatytöstä he pyysivät Khadjoun haastatteluun. 

Marta ja Aziz olivat aluksi hieman epäileväisiä, sillä he tiesivät paikallisten tyttöjen koreilevan tyylin. Työ surffikoulussa ei sovi hienohelmoille. He päättivät kuitenkin antaa Khadjoulle mahdollisuuden, mutta asettivat ehdoksi, ettei töihin olisi tulemista hiukset laitettuna ja korut kilisten.

Marta muistelee, kuinka ensimmäisinä vuosina veteen mennessään Khadjou puki päähänsä muovipussin suojatakseen vastalaitettuja lettejään. Nykyään hän ottaa jo rennommin ja hiustenlaitto on jäänyt vähemmälle.

Koska tuleva esihenkilö olisi nainen, Khadjoun perhe antoi työlle hyväksyntänsä. Khadjou ei olisi voinut olla onnellisempi – hän pääsi vihdoin palaamaan veteen.

”Rakastan kaikkea surffauksessa. Kun en ole vedessä, ajattelen aaltoja. Kun surffaan, tuntuu kuin olisin yhtä meren kanssa.”

 

”Haluan kannustaa paikallisia naisia tavoittelemaan unelmiansa, vaikka se tarkoittaisi kovaan vastavirtaan uimista.”

 

Khardiata Sambe vedessä
Talvisin Dakarissa surffatessa märkäpuku on välttämättömyys veden viileän lämpötilan vuoksi. Kuva: Giovanni Astorino

Nyt on kulunut jo kymmenen vuotta siitä, kun Khadjou aloit-
ti työnsä Malika Surf Campissa. Ensimmäisen vuoden hän vuokrasi lautoja ja hoiti erilaisia juoksevia asioita. Aloitettuaan surffaamisen uudelleen Khadjou kysyi työnantajaltaan, voisiko hän suorittaa surffiopettajan koulutuksen. 

Marta piti koulutuksen, minkä jälkeen Khadjou sai pitää alkeistunteja. Myöhemmin Khadjou suoritti vielä jatkokurssin ja pääsi etenemään työssään seuraavalle opetustasolle. 

Kesällä 2018 Khadjou lähti puoleksi vuodeksi Kaliforniaan Black Girl Surf Associationin sponsoroimalle treenimatkalle. Pitkäaikaisen surffiharrastajan Rhonda Harperin luotsaama yhdistys kannustaa tummaihoisia naisia etenemään valkoisten miesten dominoimassa lajissa. Samalla sen tavoitteena on kasvattaa harrastuksen monimuotoisuutta. Rannikkovartiostossa työskennellyt Harper haaveili itsekin ammattisurffaajan urasta ja huomasi puutteen valmentajien monipuolisuudessa. Tästä syystä hän päätti itse alkaa valmentajaksi.

Black Girl Surf Association rahoitti Khadjoun matkan joukkorahoituskampanjalla. Pitkän odottelun päätteeksi myös matkustuslupa Yhdysvaltoihin myönnettiin. Kaliforniassa Khadjoun päivät olivat täynnä treenejä vedessä ja kuntosalilla. Iltaisin hän viestitteli perheelleen ja ystävilleen Senegaliin. Erityisesti isoäitiään hän ikävöi kovasti. 

Kalifornian rannoilla täytyy pitää pää kylmänä, sillä paikalliset surffaajat voivat olla epäkohteliaita vierailijoita kohtaan. Surffipiireissä kutsutaan lokalismiksi aggressiivista reviirikamppailua, jossa ei noudateta surffietikettiä vaan ”varastetaan” aaltoja tuntemattomien nenän edestä. Khadjoukin sai osansa kiusanteosta.

”Santa Cruzin rannoilla minulta siepattiin usein aaltoja. En tiedä johtuiko se siitä, että olen tummaihoinen. Paikalliset etuilevat muita saadakseen etuajo-oikeuden. En tiedä, miksi he käyttäytyivät niin.”

Los Angelesin Venice Beachilla sattui ikävä välikohtaus, kun Khadjou oli harjoittelemassa toisen tummaihoisen naisen Danielle Lyonsin kanssa.  Miessurffari veti Lyonsin lainelaudan karkuremmistä sillä seurauksella, että Lyons kaatui laudaltaan veteen. Tapahtuma voitiin tarkastaa videolta, sillä NBC-tv-kanava oli juuri kuvaamassa Black Girl Surf Associationin toimintaa.

 

"Kun surffaan tuntuu kuin olisin yhtä veden kanssa."

 

 Khardiata matkalla kotiin Ngorin-kylän rannassa.
Khardiata matkalla kotiin Ngorin-kylän rannassa. Kuva: Giovanni Astorino

Palattuaan takaisin Senegaliin tammikuussa 2019 Khadjou kokosi ryhmän lainelautailusta kiinnostuneita naisia ja aloitti heidän ohjaamisensa, jotta yhä useampi tyttö saisi mahdollisuuden nauttia aalloista. Khadjoun esimerkin avulla suhtautuminen naisten lainelautailuun on alkanut muuttua jo hieman hyväksyvämpään suuntaan.

Khadjou itse nauttii surffauksesta enemmän kuin koskaan ja suhtautuu siihen yhä kunnianhimoisemmin. Hänen tavoitteenaan ovat Tokion vuoden 2020 olympialaiset, joissa surffaus on ensimmäistä kertaa kilpailulajina.

Senegalin lainelautailuliiton mukaan maajoukkueen osallistuminen olympialaisiin ei ole vielä varmaa. Kilpailijoiden täytyy kerätä pisteitä kansainvälisissä kilpailuissa täyttääkseen vaatimukset.

Maajoukkueeseen valitaan enintään kuusi lainelautailijaa – kolme miestä ja kolme naista. Naisten paikoista yksi on vielä vapaana, mutta tämän lehden mennessä painoon Khadjou ei ainakaan vielä ollut saanut kutsua liitolta. Paikka olympialaisissa on kuitenkin vielä mahdollista saavuttaa, ja sitä varten Khadjou harjoittelee ja kilpailee edelleen Black Girls Surf Associationin avustuksella kerätäkseen tarvittavan määrän pisteitä.

Olympialaisten lisäksi Khadjou haaveilee oman surffikoulun perustamisesta tulevaisuudessa. ”Haluan kannustaa paikallisia naisia tavoittelemaan unelmiansa, vaikka se tarkoittaisi kovaan vastavirtaan uimista.”

 Onnistuneen  surffiharjoituksen jälkeen hymyilyttää.
Onnistuneen surffiharjoituksen jälkeen hymyilyttää. Kuva: Giovanni Astorino
Khardiata valmistautumassa töihin samaan aikaan, kun perheen muut naiset valmistavat ruokaa.
Khardiata valmistautumassa töihin samaan aikaan, kun perheen muut naiset valmistavat ruokaa. Kuva: Giovanni Astorino

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!