Syyrialainen mies kotonaan kävelykeppien kanssa.
Syyrialaisen miehen jalka vammautui kemiallisten aseiden iskussa. Jalka leikattiin useampaan otteeseen sekä Syyriassa että Turkissa, mutta tästä huolimatta se jouduttiin amputoimaan.

Syyrian pakolaisten sairaudet: poliosta tuberkuloosiin ja tuhkarokkoon, anemiasta diabetekseen ja munuaissairauksiin

Turkin terveydenhoitojärjestelmä on ollut kovilla Syyrian pakolaisten myötä jo yhdeksän vuotta. Helpotusta kriisiin ovat tuoneet maahan perustetut lähes kaksisataa pakolaisten terveyskeskusta, joihin on koulutettu syyrialaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Teksti: Nina JaatinenKuva: Venessa Riki

PitkätSiirtolaisuusHätätilaKöyhyysMuuttoliike ja pakolaisuusTurvallisuusSyyriaTurkkiLähi-itä

On kylmä, onhan jo marraskuu. Astun kaksikerroksisen, keskeneräisen rakennuksen alakertaan, joka muistuttaa varastotilaa. Seinät ovat kalseaa, harmaata betonia. Lattiaa päällystävät keraamiset laatat.

Alun perin kaupaksi tarkoitetussa tilassa asuu viiden hengen perhe: isä, äiti ja kolme pientä lasta. Nuorin lapsista on vasta puolitoistakuukautinen. Perhe on kotoisin Alepposta, josta he pakenivat seitsemän vuotta sitten. Nyt he asuvat Turkin Kilisissä, aivan Syyrian rajalla.

Asuintilaa lämmittää seinän vieressä oleva kamiina. Siinä on poltettu roskia ja pahvia. Ilmassa leijuu hengitystä salpaava katku. Saan tietää, että perheen isä on sairastunut astmaan.

Perheellä ei ole varaa ostaa sen enempää astmalääkkeitä kuin hiiliäkään. Työssäkäyvä isä saa palkkaa 1000 Turkin liiraa (TL), eli noin 130 euroa kuukaudessa, mutta rahaa kuluu kaksi kertaa enemmän. He elävät jo nyt lainarahalla.

Kaikilla pakolaisilla ei ole varaa kivihiileen, saati sähkölämmitykseen. Niinpä he polttavat sekalaista jätettä, roskaa ja jopa muovia. Kaupunkien ilmansaasteita ovat nostattaneet myös pakolaisten myötä lisääntyneet, monesti vanhahkot autot ja niiden pakokaasut. Nämä kaksi tekijää ovat altistaneet yhä useammat keuhkosairauksille.

AbdAlslamin perhe
Gaziantepin reunamilla asuva, viisihenkinen AbdAlslamin perhe sai keuhko-oireita kivihiilikaminan savuista. Perheen pikkupoika poltti myös kätensä kaminan kylkeen. Nyt perheellä on uusi asunto, jossa on sähkölämmitys. Kuva: Venessa Riki
Syyrialaisperheen huonokuntoinen improvisoitu keittiö
Kilisiin paennut syyrialaisperhe asuu liiketilaksi tarkoitetussa, kesken jääneessä rakennuksessa. Perheen ”keittiö” on rakennettu levyistä, muovikoreista, kaasuhellasta ja jääkaapista. Ainoa vesipiste on vessassa. Kuva: Venessa Riki

Kun Syyrian sota vuonna 2011 eskaloitui, arviolta 3,6 miljoonaa syyrialaista pakeni sen naapurimaahan Turkkiin. Maassa asui jo entuudestaan 400 000 muiden maiden pakolaista ja turvapaikanhakijaa.

Kilisin asukasmäärä kaksinkertaistui ja sen vedenkulutus kolminkertaistui viidessä vuodessa. Niin ikään jätteiden määrä moninkertaistui.

Vuoden 2018 lopulla Kilisissä asui 131 000 syyrialaista ja 130 000 paikallista.

Moni Turkissa asuva pakolainen taistelee toimeentulonsa kanssa.

Asuntoja ei riitä kaikille, tai siihen ei ole varaa. Monet joutuvat jakamaan asunnon useamman perheen kesken. Toiset asuvat keskeneräisissä rakennuksissa, kaupoissa, autotalleissa, kellareissa tai itse kyhätyissä suojissa.

Jos vessan joutuu jakamaan monen kanssa tai sitä ei ole, tai puhdasta vettä ei ole saatavilla, se on uhka hygieniatasolle ja terveydelle.

Öncüpinarin pakolaisleirin lapsia.
Kilisin Öncüpinarin pakolaisleirin konteissa asuu keskimäärin neljä henkeä. Konteissa on olohuone, keittiö, suihku ja vessa ja niihin tulee juokseva vesi ja sähköt. Kuva: Venessa Riki
Kaatopaikka
Kasvanut pakolaismäärä näkyy jäteveden, yhdyskunta- ja sairaalajätteen lisääntymisenä. Gaziantepissa jätteen vuosittainen määrä on jopa kolminkertaistunut. Kuva: Venessa Riki

Kilisin pakolaisperheen luona istuu myös naapurin mies. Hän on entinen Syyrian vapaan armeijan sotilas. Mies kävelee kävelykeppien varassa. Hänen jalkansa vammautui Homsiin kohdistuneessa kemiallisten aseiden iskussa. Jalka on leikattu useaan kertaan Syyriassa ja Turkissa. Tästä huolimatta se jouduttiin lopulta amputoimaan polvesta alaspäin.

Naapurin mies on rekisteröitynyt Syyrian pakolainen. Virallisen määritelmän mukaan hän on ”väliaikaisen suojelun alaisuudessa oleva”. Tämä status tarjoaa kuitenkin ilmaisen koulutuksen, pääsyn työmarkkinoille, ilmaisen terveydenhuollon ja lääkkeet.

Joidenkin arvioiden mukaan Turkissa on lisäksi noin 60 000 rekisteröimätöntä Syyrian pakolaista. Heillä on virallisesti oikeus ainoastaan ensiapu- ja kriisihoitoon sekä sotavammojen hoitoon.

Arviolta noin puolet Turkin syyrialaisista asuu maan kaakkoisosassa, sekä maan pääkaupungissa, Istanbulissa. Näillä alueilla terveydenhoitokapasiteetti on venynyt äärimmilleen pakolaisten terveyden- ja sairaanhoitotarpeiden alla.

Pakolaisten pääsyä terveyden- ja sairaudenhoitoon hankaloittavat myös kieliongelmat.

Vaikka rekisteröityneillä syyrialaisilla on oikeus kaiken kattavaan terveydenhoitoon, sinne pääsy ei aina ole ongelmatonta. Kun hoitokapasiteetti ei riitä, esimerkiksi julkiseen sairaalaan pääsy saattaa riippua henkilökunnan joustamisesta ja hyvästä tahdosta. Monet lääkärit työskentelevät jo nyt äärirajoilla ja sairaaloille ei pääosin makseta ylimääräisestä työstä. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että syyrialaiset lääkärit hoitavat laittomasti syyrialaisia.

Pakolaisten pääsyä terveyden- ja sairaudenhoitoon hankaloittavat myös kieliongelmat, kulttuurierot, tulkkien puute ja pakolaisten tietämättömyys maan terveydenhoitojärjestelmästä.

Ratkaisuksi Turkkiin on perustettu seitsemän WHO:n tukemaa keskusta, joissa syyrialaiset sairaanhoitajat ja lääkärit pätevöitetään työharjoittelussa Turkin terveydenhoitojärjestelmään. Sen jälkeen he voivat työskennellä noin 185:ssä pakolaisten terveyskeskuksessa, jotka perustettiin vuoden 2017 jälkeen. He saavat hoitaa kuitenkin ainoastaan syyrialaisia potilaita. Tämän avulla helpotetaan yleistä hoitohenkilöstöpulaa ja vältytään kieli- ja kulttuuriero-ongelmilta. 

Syyrialainen sairaanhoitaja Abdalziz Ismail
Syyrialainen sairaanhoitaja Abdalziz Ismail kertoo, että yleisimpiä terveysongelmia Nizip 2:n leirillä ovat verenpaine, diabetes, iho-ongelmat ja ripuli. Kuva: Venessa Riki

Kävelen suoria, valkoisten konttien reunustamia käytäviä pitkin. Kaikki näyttää siistiltä ja organisoidulta. Vastapestyä pyykkiä roikkuu siellä täällä. Jonkun kontin ulkopuolella kasvaa viiniköynnöksiä. Lastenrattaita. Polkupyöriä. Koulun pihalla leikkii ilosta kiljuvia lapsia.

Turkkilaisten pakolaisleirien olosuhteet ovat kuin toisesta maailmasta Kreikan pakolaisleireihin verrattuna.
Turkin jäljellä olevat leirit ovat konttileirejä, pakolaiset saavat kuukausittaisen tuen valtiolta, konteissa on omat suihkut ja vessat ja juotavana on puhdasta vettä. 

Pakolaiset saavat myös ilmaisen terveydenhoidon ja lääkkeet. Leireillä on lääkäreitä ja sairaanhoitajia. 
Gaziantepin Nizip 2:n pakolaisleiri on ollut Turkin mallileiri monessa suhteessa. Sitä on aikoinaan esitelty jopa Angela Merkelille ja monelle muulle tärkeälle vieraalle. Niinpä Nizipin leirillä oli vuoden 2018 lopulla sairaala, yhdeksän lääkäriä, yhdeksän sairaanhoitajaa, lastenlääkäri ja gynekologi.

Naiset ja lapset kokevat sodan ja sen seuraukset psyykessään yleensä ankarimmin.

Nizip 2:n sairaanhoitaja, syyrialainen Abdalziz Ismail, kertoo, että yleisimpiä ongelmia leireillä on verenpaine, diabetes ja iho-ongelmat, joita aiheuttavat muun muassa luteet. Lisäksi ripuli on yleistä.
”Meillä on päivittäin potilaita, jotka kärsivät ripulista. Se johtuu huonosta hygieniasta.”

Syyriassa puhkesi myös tuberkuloosi uudestaan viidentoista tuberkuloosittoman vuoden jälkeen. Tämän vuoksi Turkissa käynnistettiin laaja rokotekampanja taudin tukahduttamiseksi. 

Sota toi tullessaan myös psyykkiset ongelmat. Naiset ja lapset kokevat sodan ja sen seuraukset psyykessään yleensä ankarimmin. Ismail sanoo, että monilla leirin asukkaista on PTSD, eli posttraumaattinen stressioireyhtymä. Hänen mukaansa se on keskimääräistä yleisempää naisilla.

Leirillä käy kerran kuussa psykoterapeutteja. Ismailin mukaan lääkkeitä mielen ongelmiin ei kuitenkaan juuri syödä, koska mielen sairaudet ovat stigma syyrialaisessa kulttuurissa.

Turkkilaiset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt järjestävät syyrialaisille naisille leirien ulkopuolella toimintaa, joka tukee mielenterveyttä ja assimiloitumista yhteiskuntaan: turkin kielen opetusta, uusien taitojen ja ammatin opiskelua. Tätä kautta naisille voi avautua myös ovi työelämään.

Öncüpinarin leirin lapsia.
Kilisin Öncüpinarin leirillä on esikoulu, peruskoulu sekä lukio. Lapsille opetetaan kouluissa varsinaisten aineiden ohella muun muassa terveys- ja hygieniatietoutta ja käsienpesun tärkeyttä. Kuva: Venessa Riki
Turkin Punaisen puolikuun Bagcilarin ohjelmajohtaja Eda kampaajakoulutushuoneessa
Turkin Punaisen puolikuun Bagcilarin yhteisökeskus Istanbulissa tarjoaa pakolaisille muun muassa kieli- ja ammatillisia kursseja sekä yksilö- että ryhmäterapiaa. Kuvassa ohjelmajohtaja Eda kampaajakoulutushuoneessa. Kuva: Venessa Riki

Uusin uhka pakolaisille on covid19. Turkissa oli toukokuun alussa 126 045 tartuntaa. Turkin viranomaiset ovat reagoineet koronaan suhteellisen tiukin toimin. 

Turkin ja Syyrian välinen raja on suljettu ja sen vartiointia tiukennettu. Tämä ei estä kuitenkaan laitonta rajanylitystä, jolloin korona voi levitä pakolaisten tiheästi asuttamille alueille.

Turkin terveysministeri kertoo päivittäiset koronalukemat Twitterin kautta. Koronatietoa ja valistusta tulee arabiaksi television, nettisivujen ja sosiaalisen median välityksellä. Pakolaisille perustettiin myös oma arabiankielinen suoralinja, jonne tulee ilmoittaa oireista. 

Mutta kaikkien pakolaisten saavuttaminen on silti vaikeaa.

Turkin AFAD:in johtaja Mehmet Gulluoglu kertoi vast’ikään telekonferenssissa, että kaikilla koronaan sairastuneilla pakolaisilla, myös rekisteröimättömillä, on nyt oikeus sairaanhoitoon.Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen konsulttina työskentelevä Ahmed Alkhalil toteaa kuitenkin, että rekisteröimättömät, sairastuneet pakolaiset saattavat välttää sairaalaan menoa maastakarkoituksen pelossa. 

Pakolaisille tarjotaan nyt myös ylimääräistä taloudellista tukea.

”Valtio on luvannut haavoittuvassa asemassa oleville pakolaisille sekä turkkilaisille 1000 TL kuukaudessa maaliskuusta lähtien tietyin ehdoin”, sanoo kansainvälisessä kansalaisjärjestössä työskentelevä Nedal.

Kilisin Öncüpinarin leirin lapsi koulussa.
Kilisin Öncüpinarin leirillä on oma keskus vammaisille ja autistisille lapsille. Siellä opetetaan muun muassa lukemista, kirjoittamista, laulua ja kuvaamataitoa. Kuva: Venessa Riki

Korona toimii Turkissa myös yhteiskunnan asenteiden kuumemittarina. Suomen Lähi-idän instituutin tutkija Anu Leinonen sanoo, että Turkin somessa leviää pakolaisia leimaavia huhuja.

”Kirjoitetaan, että Iranin raja vuotaa ja sieltä tulee pakistanilaisia, joilla on mutatoitunut korona. Ja että pakolaiset sairastuttavat meidät.”

Nedal kokee kuitenkin, että tilanne on päinvastainen.

”Nyt täällä tunnetaan enemmän empatiaa pakolaisia kohtaan, koska nyt me olemme kaikki samassa veneessä. Korona muutti ajattelutavan ja yleisen ilmapiirin.” 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!