Nainen kantaa sylin täydeltä vessapaperia
Vessapaperin hamstraaminen koronaviruspandemian aikana on ollut toistuva nettihuumorin lähde. Kuva: Anna Shvets

Mikä koronassa naurattaa? 

Huumori on monille tärkeä selviytymiskeino uudessa äärimmäisessä tilanteessa, kirjoittaa valtiotieteen tohtori Marianna Keisalo AntroBlogin uutiskommentissa.

Teksti: Marianna KeisaloKuvatoimisto: Pexels.com

UutiskommentitHätätilaTurvallisuusTerveysSuomi

Suuret tapahtumat synnyttävät huumoria, eikä korona ole poikkeus.

Somessa leviää erilaisia koronameemejä, ja viestiketjuissa etätyöläiset huvittelevat kertomalla kotona mellastavien lasten tai lemmikkien tekemisistä niin, että tekijäksi on vaihdettu ”kollega”.

Koomikko Jukka Lindströmin uuden sanoituksen myötä Maija Vilkkumaan laulu "Ei" kertoo nyt kapinoivan teinityttären sijaan kurittomasta äidistä, jonka aikuinen tytär komentaa eristyksiin.

Huumorilla on monia merkityksiä ja vaikutuksia. Sen kautta voi rakentaa yhteisöllisyyttä tai hyökätä. Vitsi voi välittää piiloviestejä tai kuvata tilannetta, jolle on vaikea löytää järkevää selitystä, tai edes sanoja.

Koronahuumorissa wc-paperista on tullut rahaakin arvokkaampaa, tai pettämätön keino houkutella itselleen kumppani.

Pandemia on luonut uuden ja äärimmäisen tilanteen, joka vaatii sopeutumista. Huumori on monille tärkeä selviytymiskeino.

Vertaukset tuovat esiin käsillä olevan tilanteen outouden, mutta ne myös korostavat sen tuttua ja turvallista luonnetta.

Pelkoja voi tuulettaa jakamalla meemin, jossa vitsaillaan sillä, että maailmanlopun asu onkin verkkarit Mad Max –henkisen taisteluvarustuksen sijaan.

Uudenmaan rajan sulkeminen tuotti vertauksia Pako New Yorkista -elokuvaan sekä Stephen KinginKuvun alla -tarinaan.

Nämä vertaukset tuovat esiin käsillä olevan tilanteen outouden, mutta ne myös korostavat sen tuttua ja turvallista luonnetta.

Uusimaa ei ole oikeasti mystisen kuvun eristämä tai säälimätön vankila, vaikka kyse onkin poikkeuksellisista liikkuvuuden rajoituksista, ja vertauksissa on myös kaikuja oikeuksien kaventumisesta.

Koronahuumorissa on myös yhteiskuntakritiikkiä. Kysyessään kumpi on tärkeämpi, rahat vai ihmishenki, meemi viittaa kriisin paljastamiin rakenteisiin.

Osa koronahuumorista pyrkii keventämään tunnelmaa kohdistamalla huomion tilanteen arkisempiin puoliin. Eristyksen myötä arkea rytmittävät rutiinit on luotava uudestaan, kun koulu, työ ja harrastukset onkin hoidettava kotona.

Koronahuumori tuo esiin jaetut kokemukset.

Koronahuumorissa näkyvät viikonpäivien hämärtyminen ja ristiriidat hyvien aikeiden ja toteutuksen välillä.

Koronahuumori tuo esiin jaetut kokemukset. Et ole ainoa, jonka tuottavuus ja ahkeruus karanteenissa ollessa ei yllä ihanteiden tasolle.

Muutkin joutuvat inttämään iäkkäiden sukulaisten kanssa eristyksen mielekkyydestä. Välittämällä kokemuksia vitsit voivat ilmaista tai jopa tuottaa solidaarisuutta kriisin keskellä.

Some-huumorin yhteisöllisyys näkyy myös siinä, miten nopeasti meemeistä syntyy uusia versioita.

Esimerkiksi epidemian leviämistä kuvaavaa kaaviota on sovellettu vessapaperivitsien leviämiseen ja vatsakummun kasvamiseen. Viimeisin näkemäni versio kuvasi eksponentiaalisen käyrän avulla sitä, miten kaavioiden katselu on lisääntynyt viime viikkojen aikana.

Kaikkia koronahuumori ei kuitenkaan naurata. Tietyt vitsit – tai ylipäätään vitsailu vakavassa tilanteessa – voidaan kokea loukkaavina.

Huumorintaju on paitsi kulttuurisidonnainen, myös yksilöllinen asia. Vitsissä yleensä tiivistyy jokin näkökulma, ja vitsin hauskuus riippuu myös kuulijan suhteesta tähän näkökulmaan.

Vitsit karanteenin vaikutuksesta ruokavalioon, ulkonäköön ja kehoon voivat olla ahdistavia niiden taustalla olevien ankarien asenteiden takia.

Huumori yhdistää, mutta se voi myös korostaa rajoja meidän ja muiden välillä.

Vitsit lepakoiden syömisestä taas kuvaavat antropologille tuttua kulttuurista näkökulmaa, jonka mukaan omassa piirissä syötäväksi luokiteltu on normaalia ruokaa ja sen ulkopuolelle jäävä ravinto koetaan oudoksi, ällöttäväksi tai vaaralliseksi.

Huumori yhdistää, mutta se voi myös korostaa rajoja meidän ja muiden välillä: sulkea ulkopuolelle ne, joille ”me” piirin sisällä nauramme.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

antroblogi-logo

AntroBlogi

Maailman Kuvalehden julkaisemat uutiskommentit ovat AntroBlogin uutistoimituksen tuottamaa sisältöä. Pääosin vapaaehtoisvoimin toimivan AntroBlogin toimintaa voi tukea liittymällä kannatusjäseneksi.