Essee: Täyttä myrkkyä – luonnollisesti!

Salaliittoteoriat luonnonlääkinnän hyötyjä peittelevästä ilkeästä lääketeollisuudesta elävät sitkeästi. Oikeasti lääketiedettä ei ohjaile mikään mystinen ”iso käsi”, vaan tieteen kansainväliset periaatteet.

Teksti: Karoliina KnuutiKuva: Outi Kainiemi

NäkökulmatReilu kauppaTalousYritysvastuuYhtiötTerveys

Tehdään aluksi ajatuskoe.

Hyvinvointimessuilla hyllyllä on vieri vieressä kaksi lääkepakkausta. Molempien väitetään auttavan unettomuuteen.

Toisen on valmistanut suuri ja tunnettu lääketehdas. Toinen on kasvirohdos pieneltä valmistajalta. ”Ilman kemikaaleja ja vain luonnon omia raaka-aineita!”, luvataan pakkauksen kyljessä. Hinta on sama.

Kumman ostat?

Luonnollisuus on valtava myyntivaltti elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Luonnontuotteisiin liittyy mielikuvia eettisyydestä ja turvallisuudesta. 

Viehätys käy järkeen myös muuten. Vaikkapa tutkitusti terveellisen kasvispainotteisen ruokavalion rinnalla on jopa loogista ajatella, että myös sairauksia olisi parasta hoitaa kasveilla, luonnollisesti, ilman keinotekoisia ”kemikaaleja”. Sellaisia, joita voittoja tavoitteleva lääketeollisuus meille tyrkyttää.

Aihe liittyy nähdäkseni myös identiteettiin: luonnonvalmisteiden kuluttaminen nähdään tiedostavana, maailmankansalaisen valintana.

Olen esimerkiksi omassa lähipiirissäni törmännyt käsityksiin alkuperäiskansojen lääkintätietouden saloista, jotka ovat vieraita tai jopa salattuja ”länsimaiselle lääketieteelle”. 

Näitä rohtoja tai hoitomuotoja sitten alkuperäiskansojen oikeuksista muuten kiinnostuneen länkkärin olisi suotavaa tukea tai puolustaa. Ikään kuin lääketiede olisi jokin kolonialistinen projekti, joka pyrkii dumppaamaan perimätiedon mahdollisuudet lääkinnässä vain siksi, että ainesosat sattuvat kasvamaan köyhien takapihoilla.

Kuulostaa mahtavilta aineksilta uudelle karanteeniajan Netflix-sarjalle, mutta nyt on tuotettava pettymys. 

On tietysti totta, ettei terveys jakaudu maailmankartalla tasaisesti ja lääketeollisuus on surullisenkuuluisa paljastuneista väärinkäytöksistään. Historia tuntee hyvin myös tupakkateollisuuden ”terveystutkimukset”.

Kun vieläpä maaliskuussa kävi ilmi, että Donald Trump yritti ostaa koronavirusrokotteen yksinoikeudella Yhdysvaltoihin, kenestä tahansa saattaa alkaa tuntua siltä, että lääkkeiden ympärillä pyörii hähmäinen ja julma bisnes.

Kaikesta tästä huolimatta maailman mittakaavassa on täysi myytti, että lääketiede tieteenalana vastustaisi joitakin hoitoja esimerkiksi siksi, että ne ovat peräisin luonnosta.

Myytti on helppo todistaa perättömäksi luettelemalla laajassa käytössä olevia lääkkeitä: penisilliini on peräisin homesienestä ja morfiini oopiumunikosta. Malarialääke, kasvista saatava artemisiini, perustuu kiinalaiseen lääkintään.

Itse asiassa Fimean mukaan noin 40 prosenttia kaikista lääkkeistä on peräisin luonnosta. On olemassa jopa kokonainen monitieteellinen tieteenala, etnofarmakologia, jonka tehtävä on dokumentoida ja tutkia uusia hoitoja luonnonlääketieteistä.

Virhepäätelmä itää nähdäkseni siitä, että lääkebisnes sotketaan keskustelussa toisinaan lääketieteeseen. Tämä kuvitteellinen ”länsimainen lääketiedebisnes” sitten vertautuu epäedullisesti luonnon- tai perinnelääketieteeseen, joka taas on helppo nähdä puhtoisena Davidina korruptoituneiden terveys-Goljatien keskellä.

 

”Ostaisitko ikinä lääkettä, jota ei ole tutkittu, jos sen olisi valmistanut suuri lääkefirma?”

 

Oikeasti on olemassa vain yksi lääketiede. Ja se on kansainvälinen tieteenala, kuten vaikkapa fysiikka tai historiatiedekin.

Siinä järjestetään perustutkinto- ja jatkokoulutusta, perustetaan työryhmiä ja tavataan tutkijakollegoita kansainvälisissä konferensseissa. Ja näihin konferensseihin osallistuvat myös vaikkapa kiinalaiset, intialaiset ja perulaiset lääketutkijat.

Kaikissa tieteenaloissa toimii epärehellisiä yksilöitä ja tehdään aika-ajoin näyttäviä munauksia, mutta silti luotamme tieteen kykyyn tuottaa faktatietoa maailmastamme.

Emme usko holokaustinkieltäjien versiota toisesta maailmansodasta tai etsi ilmastoa koskevaa faktatietoa Trumpin Twitter-tililtä. Vaadimme kotimaassa faktoja tiskiin jopa ministerien tekstiviestikohuissa.

Siksi on kummallista, jos olemme valmiita turvautumaan muihin kuin tieteellisiin lähteisiin, kun kyseessä on terveytemme.

Tästä päästään toiseen myyttiin: siihen, että suoraan luonnosta löytyvät asiat olisivat meille jotenkin terveellisempiä kuin niistä jalostetut lääkkeet, mutta jostain syystä lääketieteilijät eivät tätä haluaisi kertoa.

Oikeasti muualla kuin mainosjulisteissa luonnollisuus itsessään ei ole terveellisyyden tai turvallisuuden tae. Valtaosa luonnosta löytyvistä asioista on ihmisille syömäkelvottomia tai jopa myrkyllisiä.

Tieteellinen lääkekehitys sen sijaan on pitkä prosessi. Jos haluamme myydä jonkin alkuperäiskansan käyttämää kasvia lääkkeenä, kasvista pitää ensin eristää tutkittavaksi sen vaikuttava aine ja selvittää, kuinka se käyttäytyy elimistössä ja onko sillä tai sen jollain annostuksella haittavaikutuksia ihmiselle itselleen tai vaikkapa odottavan äidin sikiölle. 

Suuri osa lääkeaineista karsiutuu tieteen keinoin hoitovalikoimasta yksinkertaisesti siksi, ettei niistä löydy tehoa tai niistä havaitaan liikaa haittoja. Näin käy valitettavan usein myös sellaisille hienoilta kuulostaville rohdoille, joiden alkuperä on luonnonlääkinnässä.

Siksi suurin ero luonnosta kerätyn kasvirohdoksen ja lääkkeen välillä ei ole se, että toinen on turvallinen luonnontuote ja toinen epäluonnollinen kemikaali, vaan se, että lääkkeen teho ja turvallisuus on varmistettu tutkimuksissa. 

Valitettavasti tietenkään monia perinnetietoon lukeutuvia hoitomuotoja ei ole vielä tutkittu. Tämäkään ei johdu mistään jättimäisestä peittelyoperaatiosta, vaan tieteen luonteesta.

Ei kukaan ole vielä tutkinut taloyhtiöni historiaakaan, enkä silti epäile salaliittoa. Ehkä kukaan ei ole vielä kiinnostunut asiasta, tai ehkä kiinnostunut tutkija ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan rahoittajia.

Oli syy mikä tahansa, tieteellisen maailmankuvan lähtökohta on se, että jos asiaa ei ole tutkittu, siitä on pöhköä laukoa itsevarmoja totuuksia. 

Muilta kuin tieteentekijöiltä tämä tuntuu liian usein unohtuvan. Vaikka jostakin rohdoksesta olisi kuinka perimätietoa tai se kasvaisi luomuna takapihalla, ennen kuin sen hoitotehoa on tutkittu, on epärehellistä huudella sen parantavan tauteja – tai kaupata sitä messuilla.

Palataan siksi vielä alun ajatuskokeeseen. 

Ennen kuin lukitset vastauksesi, mieti vielä tätä: ostaisitko ikinä lääkettä, jota ei ole tutkittu, jos sen olisi valmistanut suuri lääkefirma?

Ei kukaan muukaan, ja siksi niin etovalta kuin lääkefirman logo purkin kyljessä tuntuukin, se itse asiassa takaa sen, että tuote on osoitettu toimivaksi ja turvalliseksi.

Samaa emme voi sanoa kaikista luonnontuotteista. 

Jos vielä kaivataan lisää aineksia siihen Netflix-sarjaan, niin ehdotan juoneen seuraavaa käännettä: myös luonnontuotteet ovat miljardiluokan bisnes.

Ja siinä bisneksessä voittojen käärimistä eivät aina edes hidasta lakisääteiset velvoitteet todistaa myyntipuheet paikkansapitäviksi.

 

Kirjoittaja on on ollut mukana perustamassa Vastalääke.fi-sivustoa ja toimii yhä toimituskunnan jäsenä. Sivusto palkittiin vuoden 2019 journalistisena tekona.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!