Kaksi iloista lasta loikkii suihkulähteellä aurinkoisena päivänä. Pisaroista muodostuu pieni sateenkaari heidän taakseen.
Puistoista on tullut kokoontumispaikka newyorkilaisille, jotka kaipaavat sosiaalista kontaktia rajoitteiden keskellä. Sisarukset Evan ja Chloe vilvoittelivat kuumana kesäpäivänä suihkulähteen alla Bestuyssa.

Black Joy on vapautta ja vastarintaa

Valokuvaaja Uwa Iduozee tallensi kamerallaan iloa Black Joy -liikkeen hengessä New Yorkissa. Liike syntyi vastapainoksi negatiiviisille asioille, joita mustat ihmiset kokevat arjessaan.

Teksti: Uwa IduozeeKuva: Uwa Iduozee

PitkätIhmisoikeudetVähemmistötKulttuuriMediaEriarvoisuusYhdysvallat

Kesän aikana sosiaalinen media on täyttynyt videoista, joissa joko poliisivoimien edustajat tai tavalliset kansalaiset murhaavat ja pahoinpitelevät mustia amerikkalaisia. Ihmiset ympäri maailmaa ovat heränneet rakenteellisen rasismin olemassaoloon, sanoutuneet siitä irti ja lupautuneet omalla toiminnallaan muuttamaan tilannetta. Black Lives Matter -liikkeen nimissä on Suomessakin järjestetty protesteja, julkaistu mustia neliöitä ja pohdittu omien organisaatioiden roolia rakenteiden ylläpitäjänä.

Liike ei kuitenkaan ole uusi ilmiö ja sen esille nostamilta ongelmilta ei ole voinut välttyä, ellei tietoisesti ole sulkenut silmiään maailmalta. Niille meistä, jotka eivät voi valita olla katsomatta, tämä on surullinen muistutus siitä, että musta ihminen pitää murhata viraalivideolla, jotta hänen elämällään on merkitystä. Se, että asioista nyt keskustellaan, ei ole saavutus, jota juhlistaa. Se on vähintä, mitä me odotamme.

Nainen tansii heinikossa yöllä. Kaukana takana näkyy kaupunki.
Ashanti Janae huolehtii hyvinvoinnistaan tanssin ja matkustamisen avulla. Koska hän ei pandemian vuoksi ole päässyt matkustamaan, hän on päättänyt löytää uusia paikkoja kotikaupungistaan. Kuva: Uwa Iduozee

Mustiin kehoihin kohdistuvan kärsimyksen jatkuva läsnäolo on traumatisoivaa. Kipua ei lievitä tieto siitä, että monesti filtteröimätöntä väkivaltaa sisältäviä videoita ja kuvia jakavat hyvää tarkoittavat ihmiset. ”Black Joy”, eli musta ilo -liike, on alun perin syntynyt vastapainoksi niille negatiivisille asioille, joille mustat ihmiset altistuvat arjessaan. Se muistuttaa, että kärsimyksenkin keskellä ja siitä huolimatta meidän tulee muistaa huolehtia hyvinvoinnistamme. Se vaalii kuvastoa, joka juhlistaa mustaa elämää, rakkautta ja nautintoa. Se julistaa, että me voimme ja meidän täytyy unelmoida. 

Musta ilo on vastarintaa. Mustaa elämää ja kehoa on säännelty, riistetty ja vähätelty valkoisten valtarakenteiden alla kolonialismin alkuajoista lähtien. Musta ilo antaa mustille luvan olla kaikkea sitä, mikä on ollut kiellettyä tai mitä on pidetty epäsoveliaana: nauttia omasta kehostaan, olla vapaa ilmaisemaan itseään, olla äänekäs, kuvitella itsensä ja omat mahdollisuutensa valkoisuuden asettamien raamien ulkopuolella. Samoin kuin kaduilla marssiminen ja muutoksen vaatiminen, musta ilo on yksi vastarinnan muoto.

Mies nauraa sateessa paidattomana koripallokentällä.
Timothy Nash äkillisen sadekuuron tyhjentämällä koripallokentällä Bedstuyssa. Hänen mukaansa tämä on ensimmäinen kerta, kun hän on saanut koko puiston itselleen edes hetkeksi. Kuva: Uwa Iduozee

Musta ilo on kysymys. Se haastaa ihmiset pohtimaan omaa suhdettaan mustuuteen. Miksi, etenkin journalismin parissa, mustiin kehoihin kohdistuva kärsimys on niin usein valjastettu viihteeksi niille, joita se ei henkilökohtaisesti kosketa? Kuinka usein tämän kärsimyksen esittämisestä ovat vastuussa valkoiset kuvaajat ja toimittajat, joilla ei ole kosketuspintaa esittämäänsä todellisuuteen - ja jotka ovat omien ennakkoluulojensa sokaisemia? Millä tavoin tämä vaikuttaa siihen, miten me hahmotamme mustuutta ja kohtaamme mustia ihmisiä arjessamme? Miksi musta kärsimys on normi ja musta ilo on poikkeus? Miksi valkoinen ilo vain on, mutta musta ilo pitää perustella?

Musta ilo on kesäisen sadekuuron mukanaan tuoma vapautumisen tunne. Se hetki, kun kaikki ympärillä unohtavat itsensä. Musta ilo on ilmoitus. Musta ilo on. Miksi edes koittaa määritellä jotain, joka on kaikkea ja samalla ei mitään? Musta ilo on aivan yhtä arkinen osa elämäämme, kuin se kipu, jota kohtaamme elämämme aikana.

Nainen istuu rannalla puolittain vedessä. Aallot tulevat hänen jalkojensa päälle.
Denise Carlos katseli uimareita rannalta Coney Islandilla. Kuva: Uwa Iduozee
Kaksi poikaa katsovat päikkäin kameraan pinkeissä paidoissa.
Elijah ja Stephen perheensä siirtolapuutarhassa Brownsvillessa. Alueen asukkailla ei ole mahdollisuutta ostaa terveellistä ruokaa. Puutarhasta on tullut yhteisön kokoontumispaikka, jossa veljekset jakavat ruokaa ihmisille. Kuva: Uwa Iduozee
Äiti ja tytär tennismailat kädessään asvalttisella kentällä.
Yksinyrittäjä Theresa Powell pelasi tennistä tyttärensä Mayan kanssa Bedstuyssa. Korona-aika on mahdollistanut sen, että perhe voi viettää enemmän aikaa yhdessä ja iloita pienistä asioista. Kuva: Uwa Iduozee

Uwa Iduozee on Helsingissä kasvanut, nykyään New Yorkissa asuva valokuvaaja ja dokumentaristi. Iduozeelle on tärkeää, että ihmiset suhtautuvat kriittisesti niihin tapoihin, joilla mustia ihmisiä usein esitetään journalismissa.

”Mustan ilon kuvaaminen oli kuin terapiaa”, Iduozee sanoo. ”Se antoi mahdollisuuden kulkea ympäri kaupunkia ja keskittää huomio ainoastaan positiivisiin asioihin. Kun sitä varta vasten lähtee etsimään, iloa on yllättävissäkin paikoissa."


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Profiilikuva Uwa Iduozeesta

Uwa Iduozee

Kirjoittaja on Helsingissä kasvanut, nykyään New Yorkissa asuva valokuvaaja ja dokumentaristi.