Zahra puhuu kovaääniseen valkoisissa vaatteissa.
Zahra Karimy uskoo mielenosoitusten voimaan: kun iso joukko ihmisiä kokoontuu yhteen, päättäjien täytyy kuunnella.

Zahra Karimy on tuhansia mielenosoittajia johtanut abiturientti

17-vuotias Zahra Karimy rakastaa nousta barrikadeille hyvän puolesta. Kesällä hän huudatti tuhatpäistä joukkoa Helsingin Black Lives Matter -mielenosoituksessa.

Teksti: Mari UusivirtaKuva: Liisa Takala

PitkätKansalaisyhteiskuntaIhmisoikeudetVähemmistötKoulutus ja kasvatusViestintäElokuvaMediaMusiikkiTasa-arvoEriarvoisuusIlmastonmuutosSuomi

Kun Zahra Karimy astuu mielenosoituksessa ihmisten eteen, hän näkee heidän joukossaan aina tutun hahmon. Oman isänsä, ylpeänä kuvaamassa tytärtään.

”Joskus en ole edes kotona kertonut mielenosoituksesta ja sitten näenkin iskän väkijoukon keskellä”, Karimy kertoo ja nauraa.

Karimyn tärkeimmällä tukijalla riittää kierrettäväksi tapahtumia, sillä nuori aktivisti on tunnettu kasvo mielenosoitusten eturintamassa.

Päivisin Karimy on Kulosaaren yhteiskoulun abiturientti, joka valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin. Viikonloput hän viettää tiiviisti perheensä kanssa. Iso osa abin arjesta menee kuitenkin maailman muuttamiseen. Esimerkiksi kuluneen kesän aikana hän on ollut huudattamassa mielenosoittajia niin Black Lives Matter -liikkeen, Palestiinan kuin afgaanien puolesta sekä uiguurien kansanmurhaa ja Turkin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
 
Mielenosoitusten järjestämisen lisäksi aikaa kuluu paneelikeskusteluihin, eri järjestöjen työhön ja tulevana talvena kuntavaalien ehdokkuuteen. Karimy myös juontaa tapahtumia ja viime keväänä Ylen persiankielisiä koronauutisia.

Perheen tuki ja yhteinen aika on Karimylle tärkeää. Hän sanoo, ja vain puoliksi vitsaillen, ettei ehkä tule koskaan muuttamaan kotoa. Siellä huolto pelaa.

”Mieluummin asun kotona, kunnes löydän kumppanin, joka osaa tehdä ruokaa”, Karimy heittää.

Karimy oli sanaton. Kyynelet nousivat silmiin, selkäpiissä tuntui kylmiä väreitä. Hän seisoi Helsingin Tuomiokirkon portaiden yläpäässä, kun Senaatintorille alkoi tulla ihmisiä. 

Lisää ja lisää ihmisiä joka suunnasta. Alkamassa oli Black Lives Matter -Suomen rasismin vastainen mielenosoitus.

 

”Mun päähän tuli sellainen naksaus, että vau. Tällä, mitä olen tehnyt vuosia, on oikeasti merkitystä.”

 

Karimy oli mukana mielenosoituksen taustajoukoissa ja lupautunut huudattamaan väkijoukkoa. Hänen vierellään seisoi Andrea Moukoko, ystävä ja toinen mielenosoituksen pääjärjestäjistä. Nyt he kyynelehtivät yhdessä. Mielenosoitus oli järjestetty kolmessa päivässä, ilman markkinointibudjettia. Usein suuria mielenosoituksia suunnitellaan kuukausia. Silti paikalle saapui poliisin arvion mukaan yli 3000 ihmistä.

Mikä voima onkaan sosiaalisella medialla ja nuorisolla, Karimy ajatteli.

”Mun päähän tuli sellainen naksaus, että vau. Tällä, mitä olen tehnyt vuosia, on oikeasti merkitystä”, hän sanoo.

Black Lives Matter -mielenosoituksessa voima ja yhteisöllisyys olivat jotain poikkeuksellisen hienoa.

”Tuntui, että tämä ei voi olla totta näin lyhyessä ajassa.”
 

Zahra kulkee Senaatintorilla mielenosoittajien kanssa kovaääninen suunsa edessä.
Yläkouluikäisenä Karimy näki televisiosta koulutusleikkauksia vastustavan mielenosoituksen. Se teki vaikutuksen. Kuva: Liisa Takala

Lapsena Karimylla oli aina käynnissä show. Kotona kävi paljon vieraita, ja Zahra esiintyi heille: lauloi, tanssi ja esitti meteorologia. Päiväkodin ja koulun tapahtumissa hän halusi päärooliin ja tulikin tunnetuksi muun muassa joulumuorina. Perhe kertoo edelleen tarinaa siitä, kuinka kolmilapsisen perheen kuopus leuhki vieraille osaavansa englantia ja sitten lausui 'mitha koulou' mukaenglantilaisella korostuksella.

”Olin tosi päättäväinen lapsi. Nyt kun mietin, olin pienenä ihan sika ärsyttävä, sellainen tärpäkkä.”

Nykyään Karimy sanoo olevansa paljon rauhallisempi ja asiallisempi. Vaikka hän ei enää laulaisi ihmisten edessä, tuhansille ihmisille puhuminen, valtaapitävien tiukka haastatteleminen tai ihmisjoukkojen ohjaaminen eivät jännitä häntä.

”Nykyään kaikki fokus on siinä, että vien paneelia tai muuta eteenpäin, jotta se ei ole yleisölle tylsää.”
 
Rauhallisuus ja asiallisuus ovat Karimyn mukaan perua äidiltä. Isältään Karimy kertoo saaneensa puheliaisuutensa, rohkeutensa sekä luottamuksen siihen, että riskejä kannattaa ottaa. Myös kiinnostus politiikkaan tulee isältä.

Karimyn perhe saapui Afganistanista Suomeen Karimyn ollessa vuoden ikäinen. Kotona on aina puhuttu paljon politiikkaa. Vaikka Karimy lapsena keskittyi fanittamaan One Direction -bändiä ja High School Musical -elokuvia, hän oppi silti ajattelemaan yhteiskunnallisesti ja miettimään esimerkiksi konfliktien juurisyitä.

Zahra Karimy lapsena lavalla valkoisissa vaatteissa.
Esiintyminen on aina ollut Karimylle luontevaa. Lapsena hän esitti perhetutuille usein meteorologia.

Vuonna 2015 klikkasi – kuten Karimy itse sanoo. Pääministeri Juha Sipilän hallitus ilmoitti mittavista koulutusleikkauksista. Se tuntui kaikin puolin väärältä. Karimyn perhe asui Hämeenlinnassa, mutta Karimy näki suoran lähetyksen Helsingissä järjestettävästä mielenosoituksesta. 

Kun Karimy oli 15-vuotias, perhe muutti Helsinkiin ja hän pääsi itsekin osallistumaan Näpit irti koulutuksesta -mielenosoitukseen.
Myöhemmin, kun hän esiintyi koulun tapahtumassa, mukana ollut järjestöihminen piti hänen tyylistään ja pyysi seuraavaan tapahtumaan. Siitä se lähti, pikkuhiljaa.

”Olin se, joka puhui paljon ja oli sanavalmis. Minut heitettiin juontajan rooliin ja tykkäsin siitä itsekin.”

Aina seuraava ihminen pyysi Karimyn sähköpostia, ja samaan osoitteeseen pyyntöjä satelee edelleen tasaiseen tahtiin. Aluksi hän toimi enemmän juontajan tai toimittajan roolissa, mutta on sittemmin ryhtynyt tuomaan myös omia mielipiteitään julki. 
 
Kesällä Karimyn perhe vietti viikonloppua Suomenlinnassa piknikillä. Mukana oli paljon ruokaa, kuten aina, ja keskustelu rönsyili tavalliseen tapaan edestakaisin maailmanpolitiikasta resepteihin ja takaisin. Kaikki meni mukavasti, kunnes pieni ryhmä muita viikonlopun viettäjiä alkoi huudella Karimyn perheelle rasistisesti.

Lähimpänä olivat äiti ja keskimmäinen veli, perheen rauhallisimmat jäsenet. He olisivat ohittaneet tilanteen, välittämättä rumista sanoista. Mutta Karimy ja vanhempi veli puuttuivat peliin. Kun Karimy alkoi kuvaamaan puhelimellaan tilannetta, huutelijat perääntyivät.

Tällaiset arkielämän tapaukset ovat yksi syy siihen, miksi Karimy tekee työtä antirasistisen maailman eteen. Karimy kertoo, että etenkin hänen veljensä ovat kokeneet koulussa paljon rasismia. Hänestä maailman ei pitäisi olla sellainen, jossa rasistisiin kiusaajiin suuttunut veli erotetaan koulusta, mutta kiusaajia ei.

”Mä olen aika vahva, osaan vastata ja reagoida, jos näen vääryyttä. Mutta esimerkiksi äitini on sellainen, että jos hän kohtaa rasismia, hän ei uskalla sanoa mitään. Hän on mieluummin hiljaa ja jatkaa elämää. Äidin kaltaisia ihmisiä on tosi paljon.”

Eikä Karimy halua, että ujot tai pelkäävät ihmiset joutuvat elämään rasismin kanssa. Hän ei halua, että tulevat sukupolvet joutuvat kokemaan rasismia.
 
On aika määritellä suomalaisuus uudestaan, Karimy sanoo, sillä suomalaisuus on muuttunut monen näköiseksi. 

Siksi hän yrittää esimerkillään ja muuten rohkaista rodullistettuja suomalaisia osallistumaan yhteiskunnallisesti. Päätöksenteko ja media ovat Suomessa edelleen hyvin yksivärisiä, ja Karimy haluaa olla muuttamassa tätä. Lait ja poliittiset päätökset koskevat meitä kaikkia, joten mukana pitää Karimyn mielestä olla mahdollisimman paljon ihmisiä mahdollisimman erilaisista taustoista.

 

Karimyn unelmien työpaikka on YK.

 

Yhdenvertaisuuden edistämisen lisäksi ilmastonmuutoksen torjuminen on lähellä Karimyn sydäntä. Hän on osallistunut Fridays for Future -mielenosoituksiin ja juonsi viime syksynä suuren kansainvälisen ilmastolakon.

Ilmastoasioissakin Karimya kiinnostaa ihmisoikeusnäkökulma. Se, miten ilmastonmuutos vaikuttaa heikossa asemassa oleviin ihmisiin, erityisesti tyttöihin. Esimerkiksi Afganistanissa, ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo.

”Ja ketkä sitä aiheuttavat? Me, jotka täällä teemme mitä haluamme. Ne, jotka eivät voi asialle tehdä mitään, kärsivät eniten.”

Karimyn unelmien työpaikka on YK, sillä hänen perheensä saapui Suomeen YK:n kiintiöpakolaisena. Hänestä olisi ihana ajatus päästä muuttamaan muiden elämää työskentelemällä samalle järjestölle, joka muutti hänen elämänsä.

Puolilähikuva Zahrasta Senaatintorilla valkoisissa vaatteissa.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!