Mapuche-kansan nainen rummun kanssa
Mapuchet kokoontuivat Auracaníassa yhteisönsä jäsenen, Camilo Catrillancan, kuoleman vuosipäivänä marraskuussa 2019. Catrillanca menehtyi vuotta aiemmin päähän osuneeseen luotiin kotikylässään Temucuicuissa poliisioperaation yhteydessä.

Chilen mapuche-kansa saa asuttamiensa alueiden luonnonvaroista osakseen lähinnä ympäristöhaittoja

Kaivokset, metsäplantaasit ja vesivoimalaitokset ajavat Chilen suurimman alkuperäiskansan ahtaalle. Mapuchet haluavat kehitystä luonnon ehdoilla.

Teksti: Anna HeikkinenKuva: Alberto ValdesKuvatoimisto: All Over Press / EPA-EFE/STR

PitkätHallintoIhmisoikeudetVähemmistötKestävä kehitysTalousKestävä tuotanto ja kulutusLuonnonvaratMaatalous ja maaseutuTerveysYmpäristöSaasteVäestöChileSuomi

Toukokuussa vankilaan tuomittu mapuche-johtaja machi Celestino Córdova ryhtyi nälkälakkoon etelächileläisessä Temucon vankilassa. Seuraavina viikkoina kaksikymmentäkuusi mapuche-vankia liittyi Córdovan seuraan. He vaativat päästä suorittamaan tuomiotaan koronapandemian ajaksi kotiarestiin mapuchejen pyhälle maalle reween.  

Koronapandemian aikana Chilessä yli 1 500 vankia päästettiin suorittamaan tuomiotaan kotiarestiin terveysperustein. Heidän joukossaan ei ole kuitenkaan yhtään mapuchea. 

Maailman työjärjestön ILO:n 169 -yleissopimuksen mukaan alkuperäiskansan jäsenten vankeustuomioissa on huomioitava niiden sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset erityspiirteet. Terveysuhan alla on annettava mahdollisuus vaihtoehtoiseen vankeusmuotoon. Chile on ratifioinut sopimuksen vuonna 2008.  

Mapuchejen oikeuksiin perehtynyt asianajaja Daniela Sierra Soto kertoo, että mapuche-vankien eriarvoinen kohtelu heijastaa alkuperäiskansan asemaa Chilessä, erityisesti maaoikeus-kysymyksissä. 

”Moni nyt vankilassa olevista mapucheista kuuluu maa- ja luonnonvaraoikeuksia puolustaneisiin aktiiveihin. Mapucheja tuomitaan maakiistoihin liittyvistä tapauksista usein vain poliisien todistajanlausuntojen perusteella ja rangaistukset ovat kovia”, Sierra Soto sanoo.

 

Maltillisempaa luonnonvarapolitiikkaa kannattavia pidetään takapajuisina kehityksen jarruttajina.

 

Chilen viime vuosikymmenten hurja talouskasvu nojautuu pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen ja raaka-aineiden vientiin. Vuonna 2018 Chile lukeutui kuparin ja selluloosan viennissä maailman kärkeen.  

Luonnonvaratalouden laajentamisen ja kehityksen suotuisa liitos näkyvät usein Chilen poliittisissa puheissa. Maltillisempaa luonnonvarapolitiikkaa kannattavia pidetään takapajuisina kehityksen jarruttajina. Tämän leiman ovat otsaansa saaneet juuri mapuchet. 

Monet kaivokset, metsäplantaasit ja suuret vesivoimalaitokset sijaitsevat mapuchejen asuttamilla alueilla Etelä-Chilen Auracaníassa. Tästä huolimatta alkuperäiskansalla on vähän sananvaltaa luonnonvarojen käyttöä koskevissa päätöksissä. Teollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat kasvattaneet epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. 

Oikeuksien penääminen ei ole uusi asia. Mapuchet ovat vaatineet oikeuksiaan etenkin metsäteollisuuden hallitsemilta maa-alueilta 1990-luvun lopulta lähtien. Keinot ovat vaihdelleet rauhanomaisista radikaalimpiin, esimerkiksi vahingontekoihin metsäyhtiöiden omaisuutta kohtaan. Virkavalta on usein vastannut voimakeinoin ja lisännyt sotilaspoliisien läsnäoloa. Tämä on johtanut loputtomaan väkivallan kierteeseen. 

”Suuret metsäyhtiöt ja tehomaatalous riistävät luonnonvaroja Chilessä aina vain kaoottisemmin. Hyödyt puolestaan valuvat pienen vähemmistön käsiin maan pääkaupunkiin tai ulkomaille. Tätä mapuchet eivät enää niele”, Sierra Soto kertoo. 

”Mapuchejen suurin murhe on aina ollut maa, ja se on sitä myös nyt”, hän lisää.  

 

Kiistojen takana on maan omistajuuden lisäksi erilainen luontokäsitys. 

 

Chilen valtion ja mapuchejen kiistojen takana on maan omistajuuden lisäksi erilainen luontokäsitys. 

Mapuche-kansan kulttuurissa luonnon kanssa harmoniassa eläminen on keskeistä. Näkemys pohjautuu kansan muinaiseen maailmankatsomukseen, jossa ihmiset ja henget elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa Maan kanssa.  

Nimi mapuche, tarkoittaa mapudungin kielellä ”Maan ihmisiä”. Vaikka moni mapuche asuu nykyään kaupungeissa, heidän historiallisesti asuttama Wallmapun-alue on edelleen tärkeä osa identiteettiä, kulttuuria ja uskonnollisia traditioita. 

Palkittu mapuche-runoilija Elicura Chihuaialf puhuu La Tercera -lehden haastattelussa konseptuaalisesta ongelmasta valtion kanssa.   

”Dialogimme on epäonnistunut. Emme ymmärrä toisiamme, kun puhumme esimerkiksi kehityksestä. Tottakai mekin haluamme kehitystä, mutta sen on tapahduttava luonnon ehdoilla.” 

Mapuchet eivät ole kamppailunsa kanssa yksin. Alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa ovat nousseet puolustamaan hanakammin ikiaikaisia maaoikeuksiaan sekä oman kulttuurin tunnustusta. Monet jakavat näkemyksen vaihtoehtoisesta kehityksestä, joka ei nojaa jatkuvaan talouskasvuun ja luonnonvarojen riistoon. 

Environmental Justice Atlas -tietokantaan rekisteröitiin vuonna 2019 lähes 1 500 luonnonvaroihin liittyviä konfliktia ympäri maailman, joissa alkuperäiskansat olivat osallisina. Monet konfliktit ovat kärjistyneet kaivosten, öljyteollisuuden tai patohankkeiden aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Niiden takana on kuitenkin usein historiallista maaoikeuksien anastamista sekä etnistä syrjintää.

Viime vuosina myös Suomessa on herätty pohtimaan lähes unohdetun alkuperäiskansamme, saamelaisten asemaa. Suomi ei ole esimerkiksi ratifioinut ILO:n 169 -yleissopimusta, joka edellyttää erityistoimia muun muassa alkuperäiskansan jäsenten, kulttuurien ja ympäristön suojelemiseksi. Chilen mapuchejen tavoin kamppailu maa- ja luonnonvaraoikeuksista on saamelaisille edelleen arkipäivää.

Chilen viime syksyn eriarvoisuutta vastustavissa mielenosoituksissa keskeiseksi nousi erityisesti mapuchejen pitkään jatkunut syrjintä. Mapuche-liput liehuivat Santiagon kaduilla marssivien ihmisten käsivarsilla ja asuntojen parvekkeilla. Taksikuskit ja kahvilanpitäjät ottivat kantaa maan alkuperäiskansan tilanteeseen arkipäiväisissä keskusteluissa. 

Moni on pannut toivonsa muutoksesta Chilen uuteen perustuslakiin, josta järjestetään kansanäänestys 25. lokakuuta. Nykyinen perustuslaki on peräisin Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin ajalta, eikä se tunnusta lainkaan maan alkuperäiskansoja.  

Asianajaja Daniela Sierra Soto epäilee, että  uusi perustuslaki toisi merkittäviä muutoksia mapuchejen asemaan.  

”Chilessä lakeja määrittävät edelleen vaikutusvaltaiset maanomistajat. Niin kauan, kun maiden, luonnonvarojen ja vaurauden keskittyminen jatkuu maassamme, yksi lakimuutos ei pysty ihmeisiin.”

 

Maakiistojen pitkä historia 

Mapuchejen ja Chilen valtion välisen konfliktin juuret ulottuvat lähes kahden vuosisadan taakse. 

Mapuchet kokevat konfliktin alkaneen Auracanían valloituksena tunnetuista tapahtumista vuosina 1861–1883. Tällöin vasta itsenäistynyt Chile etsi keinoja maataloutensa kehittämiseen. Mapuchejen asuttamat luonnonvararikkaat maat Etelä-Chilessä tarjosivat tähän ihanteelliset puitteet.

Chilen valtio alkoi kasvattaa taloudellista ja sotilaallista auktoriteettia mapuchejen alueella. Inka-imperiumin sekä Espanjan siirtomaavallan valloitusyritykset kukistaneilla mapucheilla oli vielä 1800-luvun puolivälissä autonomia Chilen keskushallinnosta. Auracaníassa eli tällöin yli 100 000 mapuche- sekä pehuenche-kansoihin kuuluvaa ihmistä.  

Kahden väkivallan värittämän vuosikymmenen seurauksena mapuchet ajettiin asumaan marginaalisiin, toisistaan irrallisiin reservaatteihin. Tämä käsitti mapuchejen historiallisesti asuttamista alueista vain 6 prosenttia, pääasiassa maanviljelykseen heikosti soveltuvaa maata. Vallatut alueet luovutettiin chileläisille ja eurooppalaisille siirtolaisille. 

Chilen kouluissa historiankirjoissa on viime vuosiin asti opetettu Auracanían tapahtumista rauhanprosessina, jossa mapuchet ja valtio sopivat yhteisymmärryksessä alueidensa liittämisestä Chilen tasavaltaan. Mapuchet itse puhuvat sodasta, jonka seurauksena heiltä vietiin maa, kulttuuri ja identiteetti. 

Toivoa antoi 1960-70-lukujen taitteessa laadittu maatalousreformi, jonka nojalla mapucheille luovutettiin takaisin historiallisia maaoikeuksia. Vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen valtio kuitenkin anasti valtaosan maista takaisin ja siirsi ne metsäyhtiöiden omistukseen.  

Nykyään kansalliset ja kansainväliset metsäyhtiöt omistavat Chilessä yli 1,5 miljoonaa hehtaaria maata, josta valtaosa sijaitsee Auracaníassa. Alueen väestö kuuluu maan köyhimpiin.  

Mapucheja on Chilessä tällä hetkellä noin 1,7 miljoonaa. Suurin osa heistä asuu Auracaníassa sekä pääkaupungissa Santiagossa. Myös naapurimaassa Argentiinassa asuu reilu 100 000 mapuchea.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!