Runoilija Aura Nurmi kertoi työstään Educa-messuilla tammikuussa 2020
Runoilija Aura Nurmi haluaa nähdä nuoret mieluummin lavalla kuin katsomossa. Nurmi kertoi työstään lavarunouden ohjaajana Educa-messuilla tammikuussa 2020.

”Olen nähnyt elämässäni paljon aggressiivisia ihmisiä, joilla on surua sisällään"

Runoilija Aura Nurmi tekee kaikkensa, että nuorten ääni tulisi kuuluviin. Lavarunous on tähän mainio keino.

Teksti: Kaisu KinnunenKuva: Kaisu Kinnunen

PitkätKirjallisuusSuomi

”Mä en oo koskaan kertonut näistä asioista kenellekään muulle.”

”Kukaan ei oo koskaan pitänyt mua minään.”

”Kukaan ei oo koskaan kuunnellut mua niin hyvin!”

Kommentit ovat nuorten antamia tyypillisiä palautteita, joita Aura Nurmi on saanut säännöllisesti järjestämissään nuorten Open Mic -illoissa.  

”Runouden välityksellä tuodaan intiimejä ja henkilökohtaisia asioita esille. Sellaisia, joita vanhemmat ja opettajat eivät ehkä koskaan saa kuulla”, Nurmi, 32, sanoo.

Kuuntelen lumoutuneena Nurmea. Hänen sinivihreät silmänsä syventyvät kysymyksiini, ja hymy on yhtä aikaa sekä kujeileva että valloittava. Uskon, että tällaiselle ihmiselle nuorten on helppo avata itsensä ja kertoa tarinansa.

Mun tarina on Lukukeskuksen vuonna 2018 käynnistämä kolmivuotinen hanke, jonka tavoitteena on tutkia lavarunouden ja spoken wordin mahdollisuuksia äidinkielen opettamisen tukena sekä lukemaan innostamisessa. Hanke kiertää suomalaisissa kouluissa ja järjestää työpajoja, joissa nuorille tarjotaan mahdollisuuksia tuoda oma äänensä ja tarinansa kuuluviin.

Lisäksi hankkeen ohjaajat opastavat nuoria Open Mic -iltamien järjestämisessä. Hankkeen toisena vastaavana ohjaajana on lavarunoilija Juho Kuusi. Vastaanotto on ollut riemuisa sekä nuorten että opettajien keskuudessa.

"Rakastuin runouteen, koska olen tarvinnut hyväksyntää."

Mistä hankkeen idea syntyi?

”Rakastuin runouteen, koska olen tarvinnut hyväksyntää. Minulla on aika rankka tausta: olen ollut tukiperheissä, sijoitettuna ja lastenkodissa. En pystynyt puhumaan kirjoitetussa muodossa niistä kokemuksista. Mutta kun ryhdyin lausumaan runojani ääneen, jokin voima laittoi minut kertomaan myös rankoista kokemuksistani ja pääsin lähemmäs itseäni”, Nurmi sanoo.

Nurmi kertoo runojensa ääneen lausumisen olleen eheyttävä kokemus. Lavarunouden esittäminen ei ollut ainoastaan väylä traumojen käsittelyyn, vaan auttoi häntä eteenpäin myös taiteilijana. Tunne siitä, että sai tehdä korkealaatuista taidetta, oli tärkeää ja lumoavaa nuorelle runoilijan alulle.

”Kokemani perusteella uskoin siihen, että lavarunoudella on annettavaa muillekin. Halusin tehdä nuoresta tekijän”, Nurmi toteaa innostuneesti.

"Kykenemättömyys sanoittaa omia tunteita ei johda mihinkään hyvään."

Lavarunouden lisäksi Nurmi korostaa lukutaidon merkitystä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Hänen mukaansa lukutaidon puute korostaa yksilön ulkopuolisuuden kokemusta.

”Olen nähnyt elämässäni paljon aggressiivisia ihmisiä, joilla on surua sisällään. Kykenemättömyys sanoittaa omia tunteita ei johda mihinkään hyvään. Pelkästään köyhä sanavarasto estää yksilöä kertomasta tarkasti esimerkiksi jotain tiettyä tapahtumaa tai kokemusta toisille ihmisille. Se lisää ulkopuolisuuden tunnetta”, Nurmi pohtii.

Nurmen mukaan lukutaito ja kirjoittaminen auttavat meitä jäsentämään tunteita.

”Kirjallisuuden kautta ihminen pystyy sukeltamaan ja samastumaan muiden ihmisten ajatuksiin ja maailmoihin. Tällöin hän ymmärtää, ettei ole yksin maailmassa”, Nurmi lisää.

Vaikka työpajoihin osallistuu myös nuoria, joilla on haasteita kirjoittamisessa ja lukemisessa, on innostunut lavarunousohjaaja keksinyt ratkaisuja.

”Lukihäiriö on tyypillinen haaste. Meillä on kuitenkin olemassa tueksi erilaisia tarinallistamisen menetelmiä. Olen kehittänyt tehtäviä, joiden avulla nuoret saavat täysipainoisesti osallistua työpajoihin. Esimerkiksi puhu paperille -metodissa nuoret saavat ilmaista itseään vapaasti ja kirosanatkin ovat sallittuja”, Nurmi kertoo.

Nurmi on myös koonnut yksiin kansiin nuorten runoilijoiden ääniä. Voidaan puhua jossitellen (2019) on Nurmen toimittama runokokoelma, jossa nuoret tarkastelevat elämäänsä runouden keinoin.

"Melkein aina jokaisessa lavarunoustyöpajassa joku itkee."

Kun kysyn Nurmelta, mitä kaikkea lavarunouden kautta voi oikein oppia, hänen silmänsä syttyvät.

”En keksi mitään, mihin se ei voisi olla avuksi. Melkein aina jokaisessa lavarunoustyöpajassa joku itkee – myös opettajat. Tunnelma on aina keskittynyt, kukaan ei räplää puhelintaan. Kaikki nuoret ovat aidosti läsnä. Ymmärrys muista ja muiden elämäntilanteesta kasvaa”, hän sädehtii ilosta.

Nurmen esikoisrunokokoelma Villieläimiä ilmestyi vuonna 2016, seuraava kokoelma Leijonapatsailla äskettäin. Kirjallisuuden löytymisessä ja lukemaan innostumisessa hän pitää aikoinaan käymäänsä koulua ratkaisevana.

”Meille luettiin aamuisin koulussa. Tuo hetki oli maailman ihanin. Koulussa syntyi elävä suhde kirjallisuuteen. Kirjojen tarinoista tehtiin esimerkiksi teatteria”, hän muistelee.

Nurmi kiittelee myös suomalaista kirjastolaitosta.

"Olen etuoikeutettu, että olen saanut syntyä yhteiskuntaan, jossa kirjallisuus on läsnä."

Myös historianopettajalla Meri Arni-Kautulla oli suuri merkitys lukemaan ja kirjoittamaan innostumisessa.

”Hän toi historian nimenomaan tarinoiden avulla eläväksi.”

Tie Oriveden kirjoittajalukioon ja runous löytyivät hieman myöhemmin.

”Löysin internetistä portaalin, jonne aloin kirjoittaa runoja. Siellä kysyttiin, josko kynäilijät olisivat halukkaita esittämään runojaan lavalla. Lavarunous vaikutti juuri omalta jutultani: kaikki loksahti paikalleen – melkeinpä yhdessä yössä”, Nurmi kertoo innostuneena.

Entä mitä Suomen kouluissa voitaisiin tehdä vielä paremmin, jotta nuoret innostuisivat lukemisesta ja kirjoittamisesta?

”Lisätä lukemista ja kirjoittamista. Olisi aivan mahtavaa, jos koulun kovaäänisistä tärähtäisi ilmoille joka aamu laadukasta kirjallisuutta!”

 

Seuraava nuorten Open Mic -tilaisuus järjestetään 13.2. klo 18-21 Otavan tiloissa (osoitteessa Uudenmaankatu 10)

Lisätietoa hankkeesta: https://lukukeskus.fi/mun-tarina-lavarunous-ja-spoken-word-aidinkielen-opettamisen-tukena/


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!