Musiikki aseenaan

Kwaito-artisti Teba taistelee musiikillaan oikeudenmukaisemman Etelä-Afrikan puolesta.

Kuva: Eteläafrikkalainen kwaito-muusikko Teba. (Kuvaaja: Johanna Pohjola

”Kunnioita sitä, mistä tulet”, kehottaa Suomessa vieraillut gettojen äänitorvi Teba.

”Musiikkikulttuuri tekee afrikkalaisista vahvoja. Kaikkialla lauletaan, taputetaan ja tanssitaan: se tuottaa suunnatonta energiaa. Energia ei ole sanoin kuvattavissa, mutta se on ihmisten sydämissä ja virtaa kaikkialla“, kuvaa eteläafrikkalainen muusikko Teba, 31.

Kapkaupungin getosta kotoisin olevan artistin oma energia virtaa mustalle nuorisolle.

”Kuljen Nelson Mandelan jalanjäljissä. Yhtyeeni soittaa musiikkia sorretuille gettonuorille ja on samalla heidän äänitorvensa. Yritämme antaa nuorille viestin: kunnioita sitä, mistä tulet sekä rakasta ja vahvista itseäsi.”

Teba on yksi Etelä-Afrikan kwaito-pioneereista. Kwaito-musiikki syntyi Johannesburgin ja Kapkaupungin köyhissä getoissa 1990-luvun alussa ja se on sekoitus housea, reggaeta, hiphopia sekä raggaa yhdistettynä lähiöslangiin ja zululyriikkaan. Teba on saanut vaikutteita myös rastakulttuurista.

“Se, että oli rasta, oli 1980-luvulla rikos ja tuotti paljon ongelmia. Poliisit olivat vihollisiamme, sillä he suhtautuivat gettojen asukkaisiin alempiarvoisina”, hän sanoo.

Apartheidin aikana mustien muusikoiden mahdollisuudet edetä urallaan olivat olemattomat. Kwaito loi gettonuorille kanavan ilmaista itseään: siitä kehittyi väline rotusortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kun Etelä-Afrikan ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti Nelson Mandela astui valtaan vuonna 1994, kwaito oli jo levinnyt laajalle.
 

Slummista sosiaalityöntekijäksi

Kuva: Eteläafrikkalainen kwaito-muusikko Teba. (Kuvaaja: Johanna Pohjola)
Teba on vihainen siitä, ettei kouluissa opeteta terveyttä, tasa-arvoa ja kunnioitusta.
Teba, oikealta nimeltään Tebogo Shumba, syntyi vuonna 1974 mustassa lähiössä asuvaan köyhään työläisperheeseen. Saadakseen rahaa hän varasteli ja kauppasi huumeita, kunnes päätyi taidetta arvostavan koulunsa ansiosta musiikin pariin vuonna 1996. Jo seuraavana vuonna lahjakkaan artistin ensimmäinen yhtye The Skeem voitti arvostetun The Best Township Pop -palkinnon. Sitä seurasi soundtrack gettonuorten elämästä kertovaan TV-sarja Yizo Yizoon.

Teban provosoivat sanoitukset heijastavat gettoelämää ja ottavat vahvasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Häntä kutsutaankin lempinimillä The Original Social Worker (Aito sosiaalityöntekijä) ja The Shepherd (Paimen).

”Sanoituksissani kerron ihmisten taistelusta, tarpeista ja toiveista, kuten koulutuksesta, työstä ja rauhasta. Se on kuin sosiaalityötä.”

Teba on myös mukana taidekehitysprojekteissa ja tekee yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa aidsin leviämisen estämiseksi. Apartheidin aikana hän oli aktiivinen politiikassakin. Enää se ei miestä innosta.

”Politiikka ei ole koskaan muuttanut asioita taloudellisesti, vaikka Etelä-Afrikan pahimmat ongelmat ovat juuri taloudellisia. Ihmisten ei pidä katsoa hallitukseen vaan vahvistaa ja vapauttaa itsensä. Vasta kun vapauttaa itsensä sortavasta ympäristöstä täysin, voi vapauttaa toisiakin ihmisiä”, sympaattinen kwaito-muusikko vakuuttaa.

Reilun kymmenen vuoden demokratiasta huolimatta Etelä-Afrikka, etenkin sen musta väestö, kärsii yhä monista ongelmista. Suurimpia ovat köyhyys, työttömyys, rikollisuus ja aids. Lähes neljäsosalla väestöstä on aids. Korkeasti koulutetut puolestaan karkaavat parempien palkkojen perään ulkomaille. Suurin kuilu ei enää ole mustien ja valkoisten vaan eri sosiaaliluokkien välillä.

”Etelä-Afrikka on tikittävä aikapommi. Se on avainmaa koko Afrikan kehityksessä, mutta tulevaisuus on pelottava. En haluaisi ajatella kielteisesti, mutta näen sorretut yhä taistelemassa oikeuksiensa puolesta tulevaisuuden globalisoituneessa ‘demokratiassa’, vai miksi sitä nyt halutaankin kutsua.”
 

Toivo nuorissa

”Etelä-Afrikassa kaikki on amerikkalaistunutta. Nykynuoret eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnallisista kysymyksistä vaan ainoastaan rahasta. Monet mustat lapset puhuvat englantia brittien tavoin ja unohtavat oman kielensä. Koulussa opitaan vain, kuinka sopeutua kapitalistiseen systeemiin. Terveys, tasa-arvo ja kunnioitus ovat asioita, joita ei siellä opi”, Teba kritisoi.

Muusikon mukaan tulevaisuus voi olla valoisa, mikäli amerikkalaisia vaikutteita pystytään vähentämään ja olemaan aidosti ylpeitä omasta alkuperästä. Nuoriso edustaa hänelle mahdollisuutta muutokseen, sillä yli puolet Etelä-Afrikan väestöstä on alle 25-vuotiaita. Viime aikoina maassa onkin syntynyt useita menestyksekkäitä nuorisoliikkeitä, jotka peräävät parempia oikeuksia. Kontakti nuorisoon on Teban yhtyeelle elintärkeä.

”Yritämme viedä musiikkiamme nuorille, koska heissä on potentiaalia vaikuttaa ongelmiin. Esiinnymme kouluissa ja yökerhoissa: paikoissa, joissa nuoret on helppo tavoittaa. Pidän nuorille esiintymistä itsessään suurena saavutuksenani, ellen jopa suurimpana. Olemme juuri julkaisseet uuden levymme ja tiedän, että on paljon nuoria, jotka ovat todella odottaneet sitä”, Teba kertoo ylpeänä.

Hänen mukaansa Etelä-Afrikassa on paljon nuoria kykyjä, mutta monet luovuttavat pian, koska eteenpäin pääseminen on takkuista. Maassa jylläävät isot tuotantoyhtiöt, ja jopa Teban on ollut vaikea saada videoitaan läpi paikallisessa musiikkitelevisiossa.

”Televisiossa ja radiossa esitetään pääosin ’korruptoitunutta’ musiikkia. Ne hyväksyvät amerikkalaiset tuotteet, mutta hylkäävät oman kansalaisensa videon”, hän puuskahtaa.

Teban yhtye esiintyi Karjaan Faces-festivaaleilla Etnokult ry:n Young Africa -tiedotusprojektin tuella. Projekti pyrkii tiedottamaan Etelä-Afrikan tilanteesta, lieventämään vallitsevia ennakkoluuloja ja tekemään afrikkalaisnuorisoa tutuksi suomalaisille. Bändin jäsenet vierailivat myös Prometheus-leireillä keskustelemassa nuorten kanssa. Leiriläiset oppivat vallankumouslauluja ja -tansseja sekä leikkejä, joissa huomataan, ettei eri väristen ihmisten välillä ole eroja. Projektiassistentti Suvi Itkosen mukaan vierailu meni nappiin.

”Bändi innostui erityisesti nuorten leireistä. Jotkut nuoret kiintyivät heihin niin paljon, että itkivät heidän lähtiessään. Bändi koki fanien sijaan saaneensa todellisia ystäviä”, Itkonen sanoo.

Julkaistu Kumppani-lehden numerossa 9/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!