Al-Jazeera hämmentää arabimaailmaa

Qatarilainen televisiokanava ponnahti kansainväliseen tietoisuuteen Afganistanin kriisin myötä. Jazeeran realistinen uutisointi ravistelee arabimaailmaa tavalla, jota voi verrata länsimaailman tv-yleisön kokemuksiin 1960-luvulla.

KAIRO — Kymmenen vuotta sitten egyptiläisellä televisioyleisöllä ei ollut paljon valinnanvaraa: vastaanottimesta näkyi vain kourallinen valtiollisia kanavia, jotka esittivät jalkapallo-otteluja, uskonnollisia seremonioita tau Kauniita ja rohkeita.
Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana Kairon silhuettia ovat alkaneet koristaa satelliittilautaset. Kilpailu ohjelmien suosiosta on alkanut. Yksi vahva uusi haastaja — uutis- ja ajankohtaisohjelmien tuottaja — tulee Qatarista. Ensin se lähetti ohjelmaa ainostaan kuusi tuntia päivässä, eikä se olllut yhtä suosittu kuin libanonilaisten kanavat, jotka lähettivät yleisön suosikkeja, musiikkivideoita ja vanhoja elokuvaklassikkoja.

Kuva: Mika Railo

Kaikesta huolimatta tulokas pantiin merkille. Suurin osa arabimaailman tiedotusvälineistä ei käsittele sosiaalisesti tai poliittisesti kiistanalaisia aiheita. Qatarilainen asema puolestaan oli päättänyt käydä niihin rajusti käsiksi. Sen tavoitteeksi tuli rikkoa niin monta tabua kuin mahdollista. Ruutuun tuotiin niin radilaaleja kuin maltillisiakin islamin kannattajia. Ohjelmissa keskusteltiin avoimesti moniavioisuudesta, tai laitettiin tulinen feministi Nawal al-Saadawi kasvokkain äärikonservatiivisen sheikki Yousef al-Badrin kanssa.

Nyt al-Jazeera on kaikkien tuntema. Sitä on kutsuttu ”arabien CNN:ksi”. Aseman nousu kansainväliseen maineeseen tapahtui siksi, että se sai Afganistanin sodan aikana yksinoikeuden lähettää määrättyä materiaalia, kuten Osama bin Ladenin ja hänen kannattajieen viestejä sekä kuvia Yhdysvaltain väärille teille eksyneiden pommien tuhoista.
 

Kuvia kansannoususta

Jazeeran menestys arabimaissa alkoi kuitenkin jo vuotta aiemmin, kun al-Agsan kansannousu eli intifada alkoi. Jazeeran kameramiehet, joista monet ovat palestiinalaisia, menivät keskelle konfliktia ja näyttivät arabimaailmalle sotilaita hakkaamassa siviileitä, äitejä itkemässä lastensa perään ja räjähdysten rikkomia ruumiita matkalla kohti ambulanssia. Järkytystä voi verrata läntisten katsojien reaktioihin, kun lännen televisioasemat aloittivat vastaavanlaisen uutisoinnin 1960-luvulla.

Jazeeran uutistoimitus teki selväksi, että arabimaailman reaktio intifada-konfliktiin oli perin vaisu. Egyptissä tähän oltiin tyytymättömiä. Egyptin hallinnon mukaan qatarilainen asema rikkoi arabitiedotusvälineiden kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan arabien välistä ”veljeyttä” ei tulisi kyseenalaistaa.

Kun eräässä arabikokouksessa Egypti oli tehnyt kaikkensa vesittääkseen Israelia vastaan suunnitellut pakotteet, Jazeera näytti kuvaa mielenosoittajasta, jonka kyltissä Egyptin presidentti Hosni Mubarak oli piirretty aasin näköiseksi. Egyptin poliitikot raivostuivat, ja paikallinen valtion televisioasema kutsui Jazeeraa Israelin salaisen palvelun Mossadin peitejärjestöksi, jonka tavoitteena on heikentää Egyptin asemaa arabimaailman oikeuksien puolustajana. Viestintäministeri uhkasi sulkea qatarilaisen aseman uuden, Kairon ulkopuolella sijaitsevan toimiston. Lopulta Egypti tyytyi kuitenkin vain heittämään Jazeeran uutistoimittajan veljen ulos maasta.

Mielipiteiden vahvistaja

Jazeeralla on noin 35 miljoonaa katsojaa ympäri maailman, ja se on nyt melko varmasti Egyptin katsotuin satellittitelevisoasema. Satelliittilautasia on kuitenkin vielä melko vähän. Arviolta kahdeksan prosenttia väestöstä näkee lähetyksiä kotonaan, ja noin kaksi prosenttia kahviloissa ja muiden ihmisten kodeissa.

Mediatutkijoiden mukaan luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta Jazeeran vaikutusvallasta, koska kanavaa seuraavat nimenomaan mielipidejohtajat. Toisaalta myös muut kanavat ovat yrittäneet jäljitellä Jazeeran tyyliä ja ostaneet siltä ohjelmia omille kanavilleen. ”Jazeera syöttää uutisia koko arabimaailmalle. Se on tärkein uutisoija”, sanoo joukkotiedotuksen professori Hussein Amin Egyptin Amerikkalaisesta yliopistosta.

Kuva: Mika Railo

Jazeeraa myös arvostellaan. Joidenkin mielestä keskusteluohjelmissa on sisältöä vain nimeksi. Toimittajilla on kaikesta näennäisestä radilalismista huolimatta melko tavanomaiset, arabinationalismia ja malitillista islamismia tukevat mielipiteet.
Joskus he ovat jopa hämmästyttävän vanhoillisia: esimerkiksi toimittaja Faysal al-Qasem teki Internet-gallupin kysymällä, onko sionismi pahempaa kuin natsismi, ja ”onnitteli” sitten sionisteja, kun katsojat olivat vastanneet myöntävästi. Toisaalta Jazeeran työntekijät painottavat ylpeinä, että he eivät kumarra yhdenkään mielipiteen tai näkemyksen suuntaan. Esimerkiksi israelilaiset ovat osallistuneet keskusteluohjelmiin, mikä on ollut ennen näkemätöntä arabimediassa — kenties suurin tabu on näin rikottu.

Televisio sodassa

Yhdysvallat on ollut huolissaan Jazeeran vaikutusvallasta. Se pelkää, että kanava lietsoo Yhdysvaltain vastaista mielialaa. Juuri ennen kuin Afganistanin pommitukset alkoivat, Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell ehdotti Qatarin valtiaalle sheikki Hammid Bin Khalifa al Thanille, että Jazeeran (Powellin mielestä) anti-amerikkalaista viestintää rajoitettaisiin. Sheikki kiitti ystävällisestä neuvosta, mutta kieltäytyi sensuurista.

Kun Osama bin Ladenin nauhoitettu viesti lähetettiin Jazeerasta maailmalle heti pommitusten alettua, läntiset tiedotusvälineet valittivat, että qatarilaisesta asemasta oli tullut terroristien propaganda-ase. Osama bin Ladenin puhe sai vastakaikua Egyptissä. Suurin osa egyptiläisistä ei usko, että al-Qaidan johtaja on syyllistynyt tekoihin, joista Yhdysvallat yrittää häntä tuomita. Suurvallan keräämien todisteiden julkaisematta jättäminen on herättänyt suurta huomiota paikallisissa tiedotusvälineissä. Vastikään julkistetun, Kairon yliopiston tekemän kyselyn mukaan ainoastaan 10 prosenttia väestöstä pitää bin Ladenia syyllisenä syyskuun 11. päivän iskuihin.

Bin Laden esittää palestiinalaisten oikeuksien puolustajaa ja vastustaa Yhdysvaltoja. Tämän sanoman myönteiseen vastaanottoon on vaikuttanut Jazeeran jo vuoden ajan kestänyt intifadan esilletuominen. Moni nuori arabimies on opetellut ulkoa bin Ladenin lauseen: ”Yhdysvallat ja sen kansalaiset eivät voi uneksiakaan turvallisuudesta ennen kuin Palestiinasta tulee turvallinen.” Toisaalta bin Ladenin viestien merkitystä ei kannata liioitella. En ole itse kuullut kenenkään sanovan, että saudi oli oikeassa, kun kutsui YK:ta rikollisjärjestöksi tai YK:hon kuuluvien arabimaiden johtajia vääräuskoisiksi. Politiikantoimittaja Salama Ahmed Salama esittää, että bin Laden ei itse asiassa juurikaan muokkaa yleistä mielipidettä. Ennemminkin ihmiset ”liittävät häneen” omia jo olemassaolevia käsityksiään.

Egyptin linja tiukkenee

Egyptin ulkopolitiikka on tehnyt selvän käännöksen kohti pan-arabialaista suuntaa sitten Jazeeran alkupäivien. Egyptillä oli ennen tapana kutsua itseään arabien oikeuksien puolustajaksi, vaikka maa sai yli kaksi miljardia dollaria avustuksia vuosittain Yhdysvalloilta — takeeksi että Egyptin ja Israelin välistä rauhansopimusta kunnioitetaan. Egyptin puheita pidettiinkin tyhjinä, etenkin kun Persianlahden sodan aikana vuosina 1990-1991 egyptiläiset joukot taistelivat Yhdysvaltojen rinnalla Irakia vastaan — tästä hyvästä Egyptin velkoja annettiin anteeksi 14 miljardin dollarin edestä. Nykyisen Afganistanin konfliktin aikana presidentti Mubarak on erityisesti painottanut, että Egypti ei osallistu taisteluihin. Mubarak on jopa varoittanut, että konflikti ei saa levitä muihin valtioihin, kuten esimerkiksi Irakiin.

Kuinka paljon tästä muutoksesta johtuu nimenomaan Jazeerasta, sitä on vaikea arvioida. Qatarilainen televisiokanava on kuitenkin antanut egyptiläisille tilaisuuden tarkastella omaa yhteiskuntaansa ja sen poliittisia uskomuksia ja sosiaalisia ongelmia eri tavalla kuin valtiollisten televisiokanavien aikakaudella oli tapana.

Voi olla, että Jazeera ei ole mielipidejohtaja, mutta sillä on kyky vahvistaa määrättyjä näkemyksiä. Kun sateelliittilautasia saadaan lisää, Egyptin valtio ei enää pysty muokkaamaan julkista mielipidettä haluamaansa suuntaan — eikä latistamaan poliittista tyytymättömyyttä apatiaksi, niin kuin tähän mennessä on tapahtunut.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!