Angola on amputoitujen pakolaisten maa

Angolan sota on jatkunut muutamia hyvinkin näennäisiä rauhanjaksoja lukuunottamatta jo yli kaksi vuosikymmentä. Siksi Angola onkin ollut ennen kaikkea pakolaisuutta synnyttävä maa. Angolan pakolaisia on arviolta yli 1,5 miljoonaa. Suurin osa heistä vaeltaa sisäisinä pakolaisina omassa maassaan.

Pakolaisuuden syynä on 1975 verisesti Portugalista itsenäistyneen maan sisällissota, jossa kylmän sodan aikainen Neuvostoliiton ja Kuuban tukema vapautusliike MPLA (Movimento Popular de Libertacão de Angola) taisteli USA:n ja silloisen Zairen tukemaa FNLA:ta (Frente Nacional de Libertacão de Angola)ja Etelä-Afrikan tukemaa Unitaa (Uniaio Nacional para a Independencia Total de Angola) vastaan.

Vuonna 1992 MPLA voitti 1991 solmitun rauhansopimuksen (Bicesse Accord) jälkeiset vaalit. Tuolloin MPLA:n Jose Eduardo dos Santos valittiin presidentiksi. Vaalit hävinnyt UNITAn johtaja Jonas Savimbi syytti Santosia vaalivilpistä ja levottomuudet puhkesivat uudestaan.

Vuonna 1994 Lusaka Protocol sekä YK:n rauhanturvajoukkojen läsnäolo jäädyttivät näennäisesti sotaa aina 1998 lopulle. Ristiriidat jatkuivat kuitenkin jo 1997, kun Unitan joukkoja yritettiin integroida hallituksen joukkoihin (FAA, Forcas Armadas Angolanas). YK:n määräämät diplomaattiset sanktiotkaan eivät tuntuneet tehoavan Unitaan. YK veti rauhanturvaajansa pois maaliskuussa 1999 sen jälkeen kun kaksi sen lentokonetta ammuttiin alas edellisvuoden lopulla.

Väitetään, että Mobutu Sese Sekon Zairen kukistuminen olisi heikentänyt Unitan voimia. Sillä on kuitenkin edelleen hallussaan useita Angolan timanttiesiintymiä, MPLA puolestaan kontrolloi kaupunkeja ja öljyalueita. Nykyinen sota nähdäänkin siviilien kustannuksella käytävänä taisteluna rikkauksista ja vallasta.

Angolassa arvioidaan olevan noin 8–15 miljoonaa maamiinaa. Väestöstä 90 prosentilla on ase ulottuvillaan. Maassa on myös suhteessa eniten amputoituja ihmisiä koko maailmassa.

Sambiassa synnytään pakolaisiksi

Angolan naapurissa Sambiassa asuu noin 167 000 pakolaista. Suurin osa heistä on angolalaisia, jotka saapuivat maahan jo ensimmäisen suuren pakolaisaallon aikana 1967–68. Eniten Angolan pakolaisia asuu luoteessa sijaitsevalla Meheban pakolaisleirillä: lähes 28 000 (v. 1997). YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR tukee heidän lisäkseen noin 14 000 pakolaista Lusakassa ja muilla urbaaneilla alueilla.

Monet Angolan pakolaisista ovat syntyneet Sambiassa. Pakolaisstatuksen vuoksi heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta osallistua täysipainoisesti maan elämään. Työluvan tai -paikan saaminen tuottaa monille vaikeuksia, eivätkä he saa äänestää. Varsinkin urbaanit pakolaiset tuntevat itsensä turhautuneiksi ja syrjäytyneiksi.

Pääjuttu: unelma vihreän kortin maasta > > >

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!