Näkökulmat

Perulainen Porto Alegressa


Porto Alegressa tammikuussa järjestetty kolmas Maailman sosiaalifoorumi sai jälleen kritiikkiä siitä, että paikalla oli turhan niukasti ihmisiä tietyistä maailmankolkista. Erityisesti afrikkalaisten ja aasialaisten vähäinen osallistuminen herätti kiperiä kommentteja.

Myös Latinalaisen Amerikan sisällä erot osallistumisinnokkuudessa ja -mahdollisuuksissa ovat suuret. Minua on pitkään kiinnostanut, miksi sosiaalifoorumiin ei ole saapunut paljoakaan perulaisia aktivisteja. Tänä vuonna perulaisia oli toki aiempaa merkittävästi enemmän. Siskonikin saapui paikalle bussilla Bolivian halki, tosin rajamuodollisuuksien pitkittymisen vuoksi vasta foorumin loputtua.

Koska foorumi koostuu sinne saapuneiden ihmisten erilaisista kohtaamisista, yritin saada selville, minkälaisia kohtaamisia perulaisilla oli Porto Alegressa.

Monille perulaisille foorumin muiden osallistujien näkemykset toivat mieleen Perun 1970- ja 80-luvuilla. Tuolloin Perussa oli yksi Latinalaisen Amerikan aktiivisimmista kansalaisyhteiskunnista, ja maassa käytiin vilkasta vasemmistolaista keskustelua. Intellektuellit ja aktivistit seurasivat tiiviisti ympäröivän maailman keskusteluja ja kamppailuita.

1990-luvulla Alberto Fujimorin autoritaarinen oikeistohallitus ja Loistavan polun terrorismi pakottivat Perun kansalaisyhteiskunnan puun ja kuoren väliin. Poliittinen keskustelu ja ennen kaikkea kriittinen kansalaisaktivismi köyhtyivät nopeasti. Maailmanlaajuisen globalisaatiokriittisen liikehdinnän huolenaiheet ovat toki olleet jatkuvasti Perussakin läsnä, mutta ilman kiinteää kytkentää ulkomaailmaan.

Nyt kun perulaisia aktivisteja pyrkii aiempaa tiiviimpään yhteyteen eri puolilla maailmaa toimivien liikkeiden kanssa, he huomaavat usein pitävänsä kiihkeimpiä globalisaatiokriitikkojen mielipiteitä häkellyttävän jyrkkinä. Esimerkiksi velkakriisin ratkaisuksi Jubilee-kampanjaan osallistuneet
perulaiset järjestöt ehdottavat toistuvasti kansainvälisen velkasovittelulaitoksen perustamista. Monet sosiaalifoorumissa olleet velkaliikkeet eri puolilta maailmaa puolestaan pitävät moisia ehdotuksia liiallisina myönnytyksinä maailman valtaeliitille. Kun eteläafrikkalainen tai argentiinalainen velka-aktivisti vaatii maansa ulkomaanvelan ehdotonta mitätöimistä, perulainen aktivisti haukkoo henkeään ja puistelee päätä.

Sosiaalifoorumin avajaismarssin alkaessa limalainen naisaktivisti heilutti Porto Alegren kauppahallin edessä Perun punavalkoista lippua. Hän toivoi muiden perulaisten liittyvän joukkoon. Yritys epäonnistui, onneksi. Perulaisia aktivisteja marssi kerrankin sekoittuneena eri puolilta maailmaa tulleiden aktivistien kanssa mitä erilaisimpien tunnusten alla. Jotkut tosin tarkkailivat marssia kadunvierustalta ja päivittelivät sitä, kuinka lipuissa heilui sirppejä, vasaroita ja Che Guevaran kuvia.

Kohtaamisten ongelmista huolimatta olen vakuuttunut siitä, että Maailman sosiaalifoorumilla voi olla merkittävä vaikutus Perun kansalaisyhteiskuntaan. Se voi auttaa meitä pääsemään Loistavan polun aiheuttamista traumoista. Opimme vähitellen jälleen ymmärtämään, että poliittista radikalismia voi olla monenlaista.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003
  

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!