Naim Panahi

Afganistanista Suomeen paennut Naim Panahi: "Pelkään, ettei minulle ole paikkaa maailmassa"

Kielitaito, ammattitutkinto ja palkinto ihmisoikeustyöstä – mutta ei oleskelulupaa. Afganistanista neljä vuotta sitten paennut Naim Panahi on rakentanut uuden elämän Suomeen, mutta edessä saattaa silti odottaa pakkopalautus.

Teksti: Heidi NummiKuva: Heidi Nummi

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusTurvallisuusHumanitaarinen apuAfganistan

Kodin tuhopoltto. Kidnapatuksi joutuminen. Koulunkäynnin lopettaminen talebanin tappouhkauksen vuoksi ja usean vuoden "kotivankeus". Tällaisia ovat Afganistanissa syntyneen Naim Panahin lapsuusmuistot. Hän on yksi niistä, jotka ovat ylittäneet Välimeren turvallisemman elämän toivossa.

”Joillain meistä on niin kova hätä, että on yksinkertaisesti pakko lähteä”, Panahi sanoo.

Salakuljettajien luotsaama, vaarallinen pakomatka Afganistanista Suomeen oli monivaiheinen: ensin Panahi pakeni maata pitkin Iranin läpi Turkkiin, sitten ylitti Välimeren pienellä veneellä.

”Veneessä ollessamme rukoilimme ja itkimme. Pelkäsimme, ettemme selviä hengissä meren yli.”

Global Peace Index -listauksen mukaan Afganistan on maailman vaarallisin maa. Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista juuri afganistanilaisten joukossa on eniten Panahin kaltaisia perheistään eroon joutuneita alaikäisiä poikia.

Marraskuussa 2015 Panahi saapui viimein Suomeen. Ulkona oli kylmä ja pimeää, mutta Panahin ensimmäinen muisto Suomesta on turvallisuuden tunteen synnyttämä lämpö.

”Ajattelin, että nyt elämääni viimein tulee helpotusta”, Panahi muistelee.

Aluksi menikin hyvin, kun hän pääsi Huittisten vastaanottokeskuksesta Salon perheryhmäkotiin, johon kotiutui ja josta sai ystäviä.

Panahin iästä oli kuitenkin epäselvyyttä: vanhempiensa antaman tiedon mukaan hän olisi tällä hetkellä 19-vuotias, Maahanmuuttoviraston mukaan taas 21. Ikäsotkun takia hän joutui siirtymään perheryhmäkodista isoon, aikuisille tarkoitettuun vastaanottokeskukseen. Tilanne oli kuitenkin vaikea, sillä huoneen viisi muuta asukasta valvoivat pitkälle yöhön. Koulua käyvä Panahi oli huoneen ainoa, jonka oli noustava aikaisin.

“Koulunkäynti oli ainoa syy, jonka takia jaksoin elää.”

Panahin perhe katosi sekasortoisessa Afganistanissa keväällä 2016, eikä Panahi ole saanut heihin sen jälkeen yhteyttä.

Apu löytyi salolaisesta perheestä, joka oli ilmoittanut tarjoavansa kotimajoituksen sitä tarvitsevalle turvapaikanhakijalle. Panahi otti perheeseen yhteyttä, ja tutustumisen jälkeen perhe kutsui Panahin luokseen asumaan. Nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin, Panahi asuu perheessä edelleen.
 

“Koulunkäynti oli ainoa syy, jonka takia jaksoin elää.”
 

Panahin päivät ovat kiireisiä. Hän opiskelee Salon seudun ammattiopistossa lähihoitajaksi ja työskentelee viikonloppuisin vanhusten palvelukeskuksessa. Lähellä sydäntä on myös poliittinen vaikuttamistyö.

”Kun opin suomen kieltä, aloin ymmärtää, miten suomalainen yhteiskunta toimii. Seurasin esimerkiksi presidentinvaalien tenttejä ja keskusteluja erittäin kiinnostuneena.”

Vain neljän vuoden kieliopintojen jälkeen Panahi puhuu politiikkaa jo sujuvasti suomeksi.

”Minulla oli kova halu ja kiinnostus oppia Suomesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Kielitaito tuli siinä sivussa väkisinkin.”

Yksi motiivi nousi ylitse muiden: päästä kertomaan päättäjille, mitä hän itse oli kokenut.

”Päättäjillä ei usein ole tietoa siitä, mitä on oikeasti tapahtunut. Kun olen päässyt kertomaan tarinani, on päättäjien reaktio lähes poikkeuksetta ollut järkyttynyt”, Panahi kertoo.

Pian Panahi hakeutui politiikan pariin myös itse. Nyt hänellä on luottamustoimi Salon nuorisovaltuustossa, ja sen lisäksi hän toimii aktiivisesti Vihreissä nuorissa. Panahi osallistuu myös ilmastonmuutosta koskeviin mielenosoituksiin sekä käy toisinaan puhumassa eri tilaisuuksissa maahanmuuttoon, pakolaisuuteen ja kotoutumiseen liittyvistä teemoista.

”Maahanmuuttajia pidetään usein virheellisesti yhtenä ryhmänä. Maahanmuuttajat ovat kuitenkin laaja kirjo kaikenlaisia taustoja ja tarinoita.”

Panahin tekemä vaikuttamistyö on saanut myös tunnustusta: kuluneena viikonloppuna hänet palkittiin Nuori vihreä toimija -palkinnolla osoituksena ansiokkaasta työstä pakkopalautusten pysäyttämiseksi.

“Vältä kaikkea matkustamista”, lukee Suomen ulkoministeriön Afganistanin matkustustiedotteessa. Afganistan on konfliktimaa, jossa väkivallan uhka on erittäin korkea.

Tästä huolimatta lapsia pakkopalautetaan Afganistaniin. Pelastakaa Lapset -järjestö on vaatinut, että EU-maat lopettaisivat palautukset. Järjestön selvityksen mukaan lähes kolme neljäsosaa palautetuista lapsista ei tunne oloaan turvalliseksi palautusprosessin aikana, ja yli puolet lapsista ilmoitti kokeneensa pakottamista ja väkivaltaa.

Kyseenalaista on myös aikuisten palauttaminen. Viime viikolla Suomi nousi pakolaisuutisoinnin valokeilaan, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Suomen ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. Tapaus koski Suomen vuonna 2016 antamaa käännytyspäätöstä irakilaismiehelle, joka tapettiin pian paluunsa jälkeen.

“Tutkimukset ovat osoittaneet, että Maahanmuuttoviraston ja tuomioistuinten tekemissä turvapaikanhakijoiden arvioinneissa on ollut suuria puutteita. Erityisesti monet vuosina 2015 ja 2016 tulleet ovat joutuneet virheellisten käsittelyjen uhreiksi. Nämä tapaukset täytyisi ottaa uuteen käsittelyyn”, Panahi vaatii.
 

”Päättäjillä ei usein ole tietoa siitä, mitä on oikeasti tapahtunut."
 

Tänä vuonna Euroopan unionin jäsenmaat ovat vastaanottaneet yli 600 000 turvapaikkahakemusta, ja 300 000 lisää pyörii edelleen koneistossa. EU:n ja Turkin vuonna 2016 solmiman pakolaissopimuksen mukaan kaikki Kreikan saarille luvattomasti saapuneet käännytetään takaisin Turkkiin. Toisin sanoen EU:n jäsenmaat siis maksavat siitä, että Turkki pitää pakolaiset poissa Euroopasta.

Ihmisoikeuksia valvovat järjestöt ovat olleet sopimuksesta huolistaan. “Älkää käykö kauppaa pakolaisilla”, ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on kommentoinut sopimusta. Kestävien ratkaisujen sijaan EU-maat ovat vahvistaneet ulkoisia muurejaan, ja humanitaaristen toimijoiden auttamistoimia on kriminalisoitu.

”Pakolaisuus ei tule loppumaan, vaan se tulee esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä vain lisääntymään. Se, että jätämme Välimerellä vaarassa olevia auttamatta, ei ratkaise mitään”, Panahi kommentoi.

Panahi itse on kiitollinen siitä, että saa viettää aktiivista elämää.

"Opin koko ajan uutta yhteiskunnasta ja vaikuttamisesta. Toimiessani en myöskään ehdi miettiä ikäviä asioita. Jos olen yksin kotona, alan heti murehtia tulevaisuuttani.”

Neljä vuotta kestänyt turvapaikkaprosessi jatkuu edelleen. Heinäkuussa hallinto-oikeudesta tuli kielteinen turvapaikkapäätös, ja uusimman Maahanmuuttovirastolta saadun tiedon mukaan seuraava päätös tehdään kesäkuun 2021 loppuun mennessä. Epätietoisuudessa eläminen siis pitkittyy entisestään.

“Pelkään, ettei minulle ole paikkaa maailmassa.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!