Näkökulmat
Maailman Kuvalehden Näkökulmat sisältävät oivaltavia kolumneja ja pääkirjoituksia.
Maailman Kuvalehden Näkökulmat sisältävät oivaltavia kolumneja ja pääkirjoituksia.
Sodissa kuolee historiallisen vähän ihmisiä, mutta siitä huolimatta ihmiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä.
Idealismi on parhaimmillaan sitä, että tunnustaa tavoitteensa vaikka se olisi epärealistinen, kirjoittaa Maailman Kuvalehden kolumnisti Pauli Tapio.
Kehitysjärjestöjen toimistojen tilalle Sambiaan ovat tulleet kiinalaisten rakentamat tiet, ostoskeskukset ja kasinot, kirjoittaa Elina Hirvonen.
Tukkoinen nenä ja ikävä yskä ovat Kathmandussa arkipäivää ja muistuttavat maailmanlopun merkeistä. Onneksi on silti ihmisiä, järjestöjä, yrityksiä ja valtioita, jotka tekevät asioille jotain, pohtii Mimosa Hedberg.
Ehkä meidän, työikäisten, pitäisi lähteä kadulle ja tarvittaessa lakkoilla sen puolesta, että tässä hienossa maassa jokaiselle turvattaisiin arvokas vanhuus, ehdottaa Elina Hirvonen.
Mitä voisimme oppia Kathmandun friikkikadun länsimaalaisilta hipeiltä, pohtii Maailman Kuvalehden kolumnisti Mimosa Hedberg.
Olen miettinyt, missä itse haluaisin vanheta. Missä minulla olisi hyvä olla niin fyysisesti kuin psyykkisesti? Jäisinkö Suomeen?
Kehitysrahoituksen lisäämisen ohella on entistä tärkeämpää, että länsimaat pitävät huolen kehittyvien talouksien tuotteiden ja palvelujen pääsymahdollisuudesta vauraille markkinoille, kirjoittaa Markus Leikola.
Empatia on tärkeää, mutta on tärkeää pohtia, ketä auttamisesi lopulta auttaa, Mimosa Hedberg kirjoittaa.