Leela-ji, ei niin iloinen leski

Teksti: Juha Honkonen

IhmisoikeudetAasiaEtelä-AasiaIntia

 

 Kuva: Leela-ji. (Kuvaaja: Juha Honkonen)
 

Leela-jin tarina ei ole ainutlaatuinen Intiassa. Miljoonien kohtalotoverien elämä on mennyt raiteiltaan ensin sovitun avioliiton, sitten leskeksi jäämisen takia.

Leelalla nämä asiat tapahtuivat viiden kuukauden sisällä. Yhdeksänvuotiaana hän meni naimisiin ja menetti bakteerisairauden takia miehensä, josta hän ei muista mitään. Siitä lähtien Leela ei ole saanut avioitua eikä edes seurustella. Kuten muutkaan lesket, hän ei ole myös saanut pukeutua erityisen hienosti.

Miehensä menettäneet intialaisnaiset eivät ole saaneet mennä häihin, koska heidän sanotaan tuovan huonoa onnea. Heiltä on jopa kielletty sipulin ja inkiväärin syönti, sillä niiden on uskottu herättävän seksuaalisia himoja.

Viimeksi leski poltettiin Rajastanissa 22 vuotta sitten. Entisaikaan, kun hallitsija kuoli, usein kaupungin kaikki naiset tappoivat itsensä. Tämä siksi, että he olisivat voineet tulla uuden hallitsijan väen raiskaamiksi.

Intialaisen perinteen mukaan miehen kuoltua kaikki hänen lapsensa naitetaan heti. Usein häitä vietetäänkin jo isän hautajaisissa.

Leela arvostelee vanhoja avioliittoperinteitä. "Leskien pitää saada avioitua uudestaan. Onneksi yhteiskunta on muuttunut, ja vanhat lait eivät välttämättä enää päde. Lesket saavat jo pitää värikkäitä vaatteita ja hienoja koruja", Leela sanoo.

Hän uskaltaa muutenkin kyseenalaistaa Intian vanhoja sukupuolirooleja.

“Naiset ovat olleet kuin sätkynukkeja, jotka ovat tanssineet miesten pillin mukaan. Kodista ei ole saanut poistua ja kasvot oli peitettävä huivilla. Tilanne on nyt parantumassa."

Kuten suuri osa alueen asukkaista, Leela ei muista syntymävuottaan. Hän on asunut koko elämänsä Länsi-Rajastanissa pienissä aavikkokylissä.

Nykyään Leela työskentelee Tampereen ylioppilaskunnan tukemassa Gravis-järjestössä kenttäkeskuksen emäntänä. Hän toimii elävänä esimerkkinä siitä, että nainen, jopa leski, voi tehdä itsenäisiä päätöksiä ja hankkia oman toimeentulonsa.

“Järjestön perustajat ottivat minut erittäin hyvin vastaan. Pidin heitä heti isänäni ja äitinäni enkä tuntenut enää katkeruutta. Gravis on kotini", kertoo Leela.

Hän arvostaa järjestöä muutenkin kuin henkilökohtaisista syistä. “Gravis on luonut kyliin naisten keskusteluryhmiä. Niiden ansiosta naisilla on omia säästöjä ja päätöksenteko on muuttunut entistä tasa-arvoisammaksi."

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!