Menestystarinoita

Kansalaisliikkeillä on ollut paljon voitokkaita hetkiä. Alla muutama tapaus.

Teksti: Teppo Eskelinen

DemokratiaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

 

Prosentti etelään



Suomalaisten kehitysyhteistyömäärärahojen kehno taso joutui kansalaisten huomion kohteeksi 1970-luvun lopulla, kun Prosenttiliike aloitti toimintansa. Lahjoittamalla prosentin palkastaan kehitysyhteistyöhankkeisiin kansalaiset halusivat haastaa valtion pitämään kiinni kansainvälisesti sovitusta 0,7 prosentin bktl-osuudesta. Liikkeen aktiivit intoutuivat parhaimmillaan myös nälkälakkoon.

1980-luvulla Suomen kehy-määrärahat nousivatkin YK:n suosituksen tasolle. Muutaman vuoden päästä ne tosin romahtivat taas. Prosenttiliikkeen aktiivin Thomas Wallgren mielestä Prosenttiliikkeellä oli silti tärkeä rooli.

Laman aikoihin liike ei enää ollut niin voimakas. Wallgrenin mukaan kehitysyhteistyörahoja ei olisi varmasti onnistuttu romahduttamaan, mikäli liike olisi ollut voimissaan.

MAI



MAI-sopimusta (multilateral agreement on investment) alettiin neuvotella teollisuusmaiden järjestön OECD:n piirissä vuonna 1995. Sopimuksen suuri periaate oli, että valtiot joutuisivat kohtelemaan ulkomaisia investointeja samalla tavalla kuin kotimaisia.

Toteutuessaan sopimus olisi vaikeuttanut kansallisvaltioiden kykyä säätää ympäristöä ja työntekijöitä suojelevaa lainsäädäntöä, koska tällaiset lait olisi sopimuksen puitteissa voitu tulkita kilpailun rajoittamiseksi. Sopimuksen valmistelussa oli myös paljon kyseenalaisia piirteitä: rikkaat teollisuusmaat olivat valmistelemassa salassa oman järjestönsä puitteissa sopimusta, jota myös kehitysmaiden olisi tullut noudattaa.

Kansalaisjärjestöt puuttuivat kuitenkin tiukasti MAI-suunnitelmiin, tiedottaen sopimuksen vaikutuksista ja lobaten. Erityisesti Ranskassa sopimusta vastustamaan mobilisoitui suuri määrä erilaisia järjestöjä. Suomessa sopimusta vastustivat etunenässä Maan Ystävät ja Kepa.

Sopimus kaatui lopulta kokonaan Ranskan sanouduttua siitä irti. Virkamiestahotkin myönsivät jälkikäteen, että kansalaisjärjestöjen painostus oli merkittävä tekijä sopimuksen kaatumisessa.

Aseet auroiksi



For Mother Earth on näyttävästi pyrkinyt saavuttamaan ydinaseetonta Eurooppaa. Järjestön kampanjoissa on ollut mukana monia suomalaisiakin toimijoita.

Järjestön kampanjan ansioista Belgian hallitus on joutunut myöntämään, että Belgian maaperällä on ydinaseita vastoin kansainvälistä lakia. Näiden aseiden sijainnista, määrästä ja tyypistä on pystytty keräämään runsaasti tietoa. Joukkotottelemattomuustempaukset tukikohdassa ovat nostaneet aseet hyvin näkyväksi keskustelunaiheeksi, jossa vastapuoli on ollut tiukoilla. Paikallisparlamentti on jo vaatinut aseiden poistamista maasta.

Myös Skotlannissa järjestön leirit ja tempaukset ovat nostaneet ydinaseet, niiden tuhovoiman ja laittomuuden keskustelun kohteeksi. Aseista on alkanut tulla brittiarmeijalle nolo paikka, varsinkin kun aktivistit ovat pystyneet näyttävästi tunkeutumaan ydinaseiden läheisyyteen kerta toisensa jälkeen.

Ydinasekampanjan lisäksi aktivistit ovat pyrkineet tekemään sotakalustoa, jota ollaan viemässä esimerkiksi siviiliväestön vastaiseen käyttöön, konkreettisesti toimintakelvottomaksi. Tässä on usein onnistuttukin, vaikka aktiot ovat olleet täysin avoimia.

UPM-Kymmene ja April



Suomalaiset metsäjätit eivät perinteisesti ole juuri kiinnittäneet huomiota ympäristövaikutuksiinsa. Kansalaisjärjestöjen mitta täyttyi lopullisesti, kun UPM-Kymmene rupesi rahoittamaan April-nimisen yhtiön kautta sademetsien hakkuita Indonesiassa. Aprilin hakkuut tuhoavat paitsi
ainutlaatuisia luontotyyppejä, myös paikallisten elinolosuhteita.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt, erityisesti Maan Ystävät, rupesivat tiedottamaan UPM:n toimista ja kampanjoimaan sitä vastaan. Myöhemmin UPM luopuikin yhteistyöstään Aprilin kanssa.

Myös suomalaisen aseteollisuuden maine ryvettyi Indonesiassa, kun sinne vietiin ihmisoikeuksia törkeästi loukkaavan hallinnon aikana aseita.

Näiden, sekä muutaman muun näkyvän tapauksen myötä suomalainen vientiteollisuus alkoi kokea selvempää painetta toimintatavoistaan. Myös kansalaisyhteiskunta organisoitui esimerkiksi FinnWatchin ja vientiluottokampanjan myötä valvomaan tiukemmin suomalaisyritysten toimia maailmalla.

Vuotos



Suomen valtion omistama Kemijoki Oy rupesi 1970-luvulla suunnittelemaan uutta suurta tekoallasta Lappiin, Vuotoksen alueelle, vesivoiman tuottamiseksi. Yhtiön mukaan allas olisi ollut välttämätön Suomen sähköntuotannossa. Kemijoki Oy rupesi lunastamaan paikallisilta maita, jotka tulisivat jäämään altaan alle. Maiden lisäksi vesi olisi peittänyt alueita, joilla on ainutlaatuisia luontotyyppejä.

Luonnonsuojelujärjestöt ja osa paikallisista asukkaista yhdistyivät vastustamaan hanketta. Kansalaisvoimin hankkeen ilmeisiä epäkohtia onnistuttiin pitämään esillä tiedotuksen ja erilaisten tapahtumien avulla koko useita vuosikymmeniä kestävän, uuvuttavan prosessin ajan. Kemijoki-yhtiö osoitti vuosi toisensa jälkeen, että ei aio perääntyä hankkeesta.

Lopulta viime vuonna korkein hallinto-oikeus päätti asian ympäristöjärjestöjen argumenttien hyväksi. Peräänantamattomuus palkittiin: huoli ympäristön tilasta oli perustellumpi agrumentti nyt kuin 20 vuotta sitten - eikä lainkaan vähiten ympäristöliikkeen ansiosta.

IMF



Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ollut uusliberalistisen globalisaation kulmakiviä. Rahasto on "pelastanut" talouskriisiin ajautuneita maita antamalla niille lainoja, jonka kylkiäisinä maille sanellaan tiukat poliittiset ehdot. Tiukka finanssipolitiikka, avoimet markkinat ja voimakas yksityistäminen ovat olleet vaatimuslistojen kärjessä.

Euroopassa suuret määrät mielenosoittajia eri maista kokoontuivat syyskuussa 2000 Prahaan vastustamaan IMF:n politiikkaa. Tässä vaiheessa rahastolla ei näyttänyt olevan mitään tarvetta muuttaa linjaansa. Poliittinen paine oli kuitenkin luotu.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin IMF julkaisi raportin, jossa se myönsi ettei maailmantalouteen integroituminen ole välttämättä hyödyttänyt köyhimpiä maita. Tosin sanoen se joutuu punnitsemaan lähtökohtiaan uudestaan. Näin tuskin olisi käynyt ilman Prahan protesteja.

Nestle



1980-luvulla sveitsiläisyhtiö Nestle keksi ruveta markkinoimaan äidinmaidonkorvikkeitaan uskottelemalla, että korvike olisi itse asiassa parempi lapselle kuin rintaruokinta. Imettämään kykenevät äidit alkoivat joukkomitoin käyttää veteen sekoitettavaa korviketta, minkä seurauksena jopa miljoonat lapset menehtyivät ripulin kaltaisiin tauteihin huonolaatuisen veden alueilla.

Nestlen toimintaa vastustamaan syntyi ennen näkemättömän suuri boikottikampanja, joka levisi ympäri maailman ja kesti vuosia. Loppujen lopuksi boikotti pakotti yhtiön perääntymään, ainakin tilapäisesti.

Äskettäin Nestle joutui taas kansalaisten hampaisiin, kun se rupesi vaatimaan rutiköyhältä Etiopialta parikymmentä vuotta vanhoja velkojaan kesken hyvin ankaran nälänhädän. Kansalaisten kovan painostuksen jälkeen yhtiö luopui ankarista vaatimuksistaan ja kanavoi tapauksessa jo saamansa velat ruoka-apuun.

Velat anteeksi



Kehitysmaiden velkataakka alkoi 1980-luvun mittaan paisua kohtuuttomaksi. Pikku hiljaa alettiin ymmärtää, että niillä on velkakriisi, josta ne eivät voi selvitä. Tilanne vaati ja vaatii jatkuvasti paljon uhreja - mailla kuluu jo velkojen korkoihin valtavia summia, jotka tarvittaisiin kipeästi koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Kehitysmaaliike alkoi näyttävästi painostaa maailman rikkaimpia maita, suuria velkojia, että uuden vuosituhannen koittaessa köyhimpien maiden velat annettaisiin anteeksi. Yksittäisiltä kansalaisilta päättäjille lähtevä viesti oli voimakas - nimiä Jubilee-adressiin saatiin kerättyä lopulta 24 miljoonaa. Kampanjan ponnistelut huipentuivat Prahassa syyskuussa 2000 järjestettyihin mielenosoituksiin.

Kölnissä G7-kokouksessa samana vuonna päättäjät joutuivatkin taipumaan liikkeen vaatimuksiin ja lupaamaan köyhien maiden velkoja anteeksti 110 miljardilla dollarilla. Jubilee-liike jatkaa kampanjointiaan lupausten pikaiseksi toteuttamiseksi.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!