Onnea, uusi Sudan!

Jok oli komea ja lihaksikas, ja saksalaisella ystävälläni Tanjalla oli omat tarkoitusperänsä, kun hän raahasi minutkin Jokin pitämälle itsepuolustuskurssille.

Teksti: Wanjiku wa Ngugi

LyhyetKulttuuriEtelä-SudanSudan

Oli vuosi 2000 ja jotenkin me kaikki olimme päätyneet asumaan Eritreaan, Afrikan uusimpaan valtioon. Jok oli nuori sudanilaismies, joka oli juuri muuttanut Etelä-Sudanista Eritrean pääkaupunkiin Asmaraan.

Ystävystyimme, ja pian Jok kertoi meille elämäntarinansa. Hän oli liittynyt 14-vuotiaana Etelä-Sudanin itsenäisyyttä ajavaan Sudan People’s Liberation Armyyn. Hän oli menettänyt sodassa perheensä, äitiään lukuun ottamatta. Kun hän viimeksi kuuli uutisia äidistään, tämä oli pakolaisleirillä Egyptissä.

Vaikkei Jokilla ollut rahaa, passia eikä juuri maallista omaisuutta, hän oli fiksu, sujuvasanainen ja kurinalainen. Hänen optimisminsa oli vankkumaton: hän löytäisi pian äitinsä ja jonain päivänä Etelä- ja Pohjois-Sudan eroaisivat ystävinä. Hän muisti mainita usein, kuinka Eritrea oli onnistuneesti eronnut naapuristaan Etiopiasta 30-vuotisen sodan jälkeen.

Jok oli paennut Sudanista osin siksi, että hän oli väsynyt sotaan, mutta ennen kaikkea tavatakseen jälleen äitinsä. Nyt hän opetti meille itsepuolustusta Asmarassa ja mietti seuraavaa siirtoaan. Seuraavaa siirtoa mietti myös John Garangin johtama SPLA ja muut sudanilaiset oppositiopuolueet, jotka usein tapasivat Asmarassa.

Jok tuli mieleeni, kun Etelä-Sudanin kansanäänestyksen tulokset julistettiin. 98 prosenttia äänesti itsenäisyyden puolesta. Vuosien kapina Khartoumin julmaa hallintoa vastaan, pari miljoonaa kuollutta, ja vihdoin sudanilaisessa taivaanrannassa kajasti pysyvä rauha.

Kun Etelä-Sudan saa heinäkuussa itsenäisyytensä, edessä on valtava määrä työtä. Jokin sukupolven on rakennettava maa nollapisteestä. On ratkaistava raja- ja kansalaisuuskysymykset, ja konflikti öljyrikkaasta Abeyin raja-alueesta.

Eritrean ja Etiopian tarina on varoittava esimerkki. Pian sen jälkeen kun olimme ystävystyneet Jokin kanssa, maiden välille puhkesi täysimittainen sota. Kiistan kohteena oli Badme, tomuinen ja köyhä rajakaupunki. Arviolta 70 000 sotilasta kuoli.

Jok pakeni Eritreasta etsimään parempaa elämää. Kolme vuotta myöhemmin kuulin, että hän oli löytänyt äitinsä egyptiläiseltä pakolaisleiriltä.

Ystäväni Jok ja hänen toiveensa uudesta Sudanista ovat yhä ajatuksissani. Toivon, että Afrikan tuorein valtio nousee ongelmiensa yläpuolelle, eikä käyttäydy yhtä itsetuhoisesti kuin naapurimaansa.

Kirjoittaja on Helsinki African film festivalin johtaja.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!