Palestiinalaisbändi 47SOUL asuu nykyään Lontoossa
47SOULin Walaa Sbait (vas.) muutti Lontooseen päästäkseen liikkumaan vapaasti.

47SOUL-yhtyeen Walaa Sbait: ”Minulla on aina reppu pakattuna pakoa varten”

Palestiinalainen bändi tanssittaa ihmisiä ympäri maailmaa ja kannustaa protestoimaan rauhanomaisesti.

Teksti: Taru NissinenKuva: Victor Frankowski

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusMaailma kylässä -festivaaliMusiikkiPalestiinaIsraelBritannia

My people move around!” Liikkukaa kansani, 47SOULin perkussionisti-laulaja Walaa Sbait kehottaa, ja väki Kaisaniemen puistossa tanssii.

Ennen keikkaa tapaamme hotellilla, missä Sbait kertoo kulttuurista 47SOULin musiikin taustalla. Sbait edustaa alkuperäisväestöön kuuluvaa vähemmistöä, jolla kuitenkin on Israelin passi.

Nelihenkinen 47SOUL laulaa sekä arabiaksi että englanniksi, ja puhuu avoimesti palestiinalaisten tilanteesta. Bändi korostaa, etteivät sen jäsenet ole poliitikoita, vaan bändin musiikki heijastelee todellisuutta.

47SOULin musiikissa perinteinen huilusoitin mijwiz muuttuu syntetisaattorissa hypnoottiseksi shamstepiksi, elektroniseksi dabke-musiikiksi.

”Loimme shamstep-musiikin, mutta emme keksineet pyörää uudestaan. Kotimaan soundien sähköistämistä syntetisaattorin ja uuden teknologian avulla on tehty jo 20–30 vuotta”, Sbait sanoo.

47 merkitsee liikkumavapautta

Kaikki alkoi Palestiinasta. Iqritin kylässä kasvoi vehnää, viikunoita, viinirypäleitä ja oliiveja. Monet kasvattivat karjaa, aivan kuten Walaa Sbaitin isovanhemmat.

Dabke on palestiinalaisen kulttuurin ydin.

Eräänä yönä vuonna 1948, noin kuusi kuukautta Israelin valtion perustamisen jälkeen, Israelin armeija tunkeutui Iqritiin ja tyhjensi koko kylän. Sbaitin isovanhemmat joutuivat jättämään kotinsa, karjansa, koko omaisuutensa.

Samoihin aikoihin monet ympäri Palestiinaa pakenivat naapurimaihin, kuten Libanoniin, Jordaniaan ja Syyriaan. Sbaitin isovanhemmista tuli maan sisäisiä pakolaisia.

Vuosi 1948 oli käännekohta Lähi-idän historiassa. Sbait sanoo, että aiemmin palestiinalaiset olivat olleet vapaita liikkumaan, aivan kuten nyt EU:ssa, ilman passeja.

”Saatoit ajaa autosi Haifasta Beirutiin. Beirutissa saatoit syödä shawarmaa ja sitten ajaa Bagdadiin katsomaan elokuvan. Saatoit ostaa kirjan Egyptistä ja syödä aterian Jordaniassa ilman, että kukaan olisi kysynyt, minne menet ja miksi.”

”Sitä tarkoittaa bändimme nimi 47, vapaata elämää ennen vuotta 1948”, Sbait sanoo.

Dabke kuvastaa yhteisöä

Walaa Sbait syntyi ja kasvoi Haifassa, Isralissa. Sbaitin lapsuudessa perinteinen palestiinalainen tanssi, dabke, oli kaikkialla, ja ensimmäinen asia mitä Sbait nelivuotiaana teki lavalla, olikin tanssi.

”Dabke on kuin palestiinalaista hiphopia tai breakdancea”, Sbait sanoo. Sitä tanssivat kaikki.

Dabke on Sbaitin mukaan palestiinalaisen kulttuurin ydin. Dabkea tanssitaan päivittäin niin häissä, valmistujaisjuhlissa kuin epävirallisissa kokoontumisissa. Sitä tanssitaan ryhmässä, kädet toisten hartioilla, puoliympyrässä.

Dabke kuvastaa maanviljelyskulttuuria.
”Puoliympyrä on elämän symboli, kuin vuoden kierto. Toisten käsistä pitäminen ja liikkeiden yhdessä tekeminen muistuttavat yhteisön tärkeydestä, kylän suojeluksesta.”

Trauma periytyy

Lapsuudessaan Sbait kuuli isovanhemmiltaan tarinoita näiden kotikylästä Iqritistä. Isovanhempien jätettyä kotinsa perheestä oli tullut koditon.

”Isovanhempieni kokemus vaikutti kaikkeen, mitä lapsena elämässäni koin”, Sbait sanoo.

Myöhemmin perheen elämä asettui uomiinsa Israelin valtiossa, mutta palestiinalaisena vähemmistönä he ovat edelleen sorrettuja. Katkeraksi tilanteen tekee se, että kaikki perheen jäsenet ovat eläneet alueella jo monen sukupolven ajan.

”Jos puhun kadulla arabiaa, minua saatetaan puukottaa. Se, että näytän arabilta, riittää syyksi tappaa”, Sbait kertoo.

”Minulla on aina reppu pakattuna, että olen valmis pakenemaan. Se on osa perittyä traumaa.”

Israelin politiikka sortaa palestiinalaisia

Liikkumavapaus on teema, joka toistuu 47SOULin musiikissa. Nykyään bändin kaikki neljä jäsentä asuvat Lontoossa.

”Muutimme sinne, koska musiikin tekeminen on vaikeaa kotona. Emme pääse passiemme vuoksi liikkumaan vapaasti. Liikkumistamme on rajoitettu”, Sbait kertoo.

Israelissa Sbait näki poliisiväkivaltaa rauhanomaisissa mielenosoituksissa. Myös rauhanomaisesti Israelin valtiota vastaan protestoivat taiteilijat saivat osansa. Sbaitia syytettiin rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt. Sbaitin onnistui osoittaa syytteet vääriksi, mutta hän ei ollut vapaa tekemään taidetta.

"Ajatellaan, että koska olemme palestiinalaisia, emme voi puhua rakkaudesta, elämän pettymyksistä, ihmisistä ja sosiaalisista ongelmista."

”Viranomaiset pystyvät vääristämään asioita ja tekemään sinusta terroristin. Jos olet tehnyt runon, laulun tai elokuvan miehityksestä, he keksivät keinon syyttää taiteilijaa, vaikka tämä on valinnut rauhanomaisen keinon.”

Sbait jätti kotimaansa yli 4 vuotta sitten. Sinä aikana tilanne Israelissa on huonontunut. Hän kokee, että menossa on etninen puhdistus.

”Ihmiset, jotka kärsivät antisemitismistä Euroopassa, harjoittavat antisemitismiä toisia seemiläiskansoja kohtaan. On järkyttävää, että he selvisivät etnisestä puhdistuksesta, mutta tekevät sen saman nyt toisille.”

Sbait sanoo, että palestiinalaisilla ei ole ongelmaa juutalaisten kanssa. Ongelma on sionismi, joka sieppasi juutalaisuuden ja teki siitä apartheid-uskonnon.

”Emme ole poliitikkoja”

Kun 47SOUL tulee keikalle, oletetaan, että bändi haluaa puhua politiikasta.

”Se on tavallaan syrjivää, että meistä tehdään päätelmiä ennakkoon. Ajatellaan, että koska olemme palestiinalaisia, emme voi puhua rakkaudesta, elämän pettymyksistä, ihmisistä ja sosiaalisista ongelmista.”

Mutta politiikka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Sbaitin mukaan politiikka on yksinkertaisimmillaan sitä, että ihminen ei voi maksaa vuokraansa, koska vallassa oleva puolue tekee keskiluokasta köyhiä. 47SOUL heijastaa musiikissaan tätä todellisuutta.

47SOULin lyriikat kertovat niin kivuista kuin iloista ympäri maailmaa. Samaan aikaan bändi puhuu rakkauden pettymyksestä, siitä kuinka ei voi nähdä rakastaan, koska välissä on tarkastuspiste.

Yhteistyö israelilaisten artistien kanssa on 47SOULille vaikea aihe. Vaikka 47SOUL välttää yhteistyötä niiden kanssa, jotka eivät tunnusta palestiinalaisten oikeuksia, bändi on esiintynyt samoilla lavoilla israelilaisartistien kanssa. Festivaalit kun ovat avoimia kaikille.

”Jos israelilaiset antavat yhtäläiset oikeudet kaikille, unohdamme kaiken. Mutta jos niin ei käy, jatkamme vastustamista."

Yksi israelilaiset ja palestiinalaiset yhteen tuoneista festivaaleista on australialainen WOMADelaide.

”Se on kuin musiikin maailmancup, jonne pitää mennä näyttämään, minkä puolesta taistelee. Jos olet hyvä soittaja, voitat. Jos olet huono, häviät. Yleensä me voitamme.”

Sbait kannustaa ihmisiä osoittamaan mieltään rauhanomaisesti ja demokraattisesti, esimerkiksi boikotoimalla.

Kaikki kansat ovat luvattuja kansoja

Kun Walaa Sbaitin isovanhemmat jättivät Iqritin, paluun piti tapahtua pian. Nyt siitä on kulunut 70 vuotta.

”Totta puhuen en näe, että paluu tapahtuisi lähitulevaisuudessa. Toivomme vain, että pysymme positiivisena ja luomme musiikkia.”

Palestiina on aina ollut monikulttuurinen ja siellä on asunut niin muslimeja, kristittyjä kuin juutalaisia.

”Monikulttuurisuus, jota Eurooppa on yrittänyt pakottaa, oli meillä jo ennen teitä. Ja ilman sen suurempaa ponnistelua.”

Sbait kuitenkin uskoo eri taustoisten ihmisten yhteiseloon. Hän antaa esimerkiksi kolonisaatiota edeltävän Etelä-Espanjan Andalusian ja Syyrian Damaskoksen. Sbait näkee kolonialismin syynä ihmisten hajaannukseen sekä sotiin öljy- ja kaasuvarannoista.

Entä tulevaisuus: mikä olisi paras asia, mitä voisi tapahtua Israel–Palestiina -suhteessa?

”Miehityksen tulee päättyä ja pakolaisten päästä palaamaan koteihinsa. Valtiosta pitää tulla demokraattinen valtio, eikä vain juutalainen demokratia. Jos se on demokratia, se on demokratia kaikille”, Sbait vastaa.

”Jos israelilaiset antavat yhtäläiset oikeudet kaikille, unohdamme kaiken. Mutta jos niin ei käy, jatkamme vastustamista, eivätkä he tule koskaan saamaan mielenrauhaa.”

Yksi syy, miksi 47SOUL tekee musiikkia, on mahdollisuus kertoa maailmalle Palestiinan tilanteesta. Bändin musiikki on osoittautunut keinoksi tavoittaa ihmisten sydämet. Shamstepista on ollut hitti myös Israelissa yli rajojen.

Monien palestiinalaisten tapaan Sbait edelleen kaipaa kotiin. Mutta miten palata, jos kylä on tuhottu?

”Aina löytyy joku keino”, Sbait vastaa.


47SOUL esiintyi Maailma kylässä -festivaalilla 26.5.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!